24.11. Dordrecht (NL)

Amsterdamista takaisin etelään päin Bibelot -nimiselle klubille. Todella oudon näköinen paikka. Ihan hyvällä tavalla. Korkea kuin mikä. Kaikuisa halli. Ei hyvä.
Ennen tsekkiä käytiin kaupungilla pyörimässä. Hieno oli. Mie tykkään tästä näiden arkkitehtuurista. Suurimmaksi osaksi punatiiltä ja talot on kaikki erilaisia. Tämä siis koko Hollannissa. Käytiin kauppoja kattelemassa. Samat Henkkamaukat ja Vero Modat on täälläkin. Ja Dreesman.

Martinin W8 2xsub + 2xmid/hi /puoli. Yläkomerot liian alhaalla. Aika kovaa tuli taas päästeltyä mutta hevi on heviä. Joku kivikautinen Yamaha oli etupäässä. Lisäksi räkillinen Behringeriä. En edes koskenut niihin. Ei tarvinnu kun tiskissä ei riittänyt kanavat minkäänlaiseen patchaamiseen. Efektit ihan perusjuttuja. Yleisö oli vähän skarpimpaa kuin eilen. Ihan jees meininki. Keikan jälkeen jäätiin vielä tonteille heilumaan ja pitämään jotain yleistä huutokilpailua. Kova oli möykkä bäkkärillä kun 20 ihmistä mesoaa. Mutta mukavaa oli.
Yöllä ajeltiin taas Amsterdamiin. Tällä kertaa jäätiin hotellille.
Ei hävinny muuta kuin Electron. Hienosti tehty. Vahvaa osaamista.

Pitkänä miinuksena mainittakoon internetin puuttuminen tyystin. Porukka muuttui täysin kun ei ollutkaan tuttua turvallista pakopaikkaa. Piti keskustella ihmisten kanssa. Pelottavaa.

Turistihommia.


Aina ei nappaa.


...vaikka maisemat on tätä luokkaa.


Päivän ohjelma.


Volkmar pitää kuria paikalliselle tekniikalle.


Ja perinteinen etupään kuva.


Keikka.

23.11. Utrecht (NL)

Heti Hollantiin päästyämme maisema ja yleinen fiilis muuttui huomattavasti mukavammaksi. Jotenkin piristäväksi. Erilaiseksi. Reilu viikko oltiin Saksassa, joten alkaa vaihtelu tehdä hyvää.

Pieni on paikka mutta ihan hyvän tuntuinen. Bäkkärin seinillä olevien julisteiden perusteella täällä on soittaneet niin Therapy? kuin Porcupine Treekin, joten ei ihan turha paikka. Niin pieni lava ettei toista rumpusettiä saanut mahtumaan järkevästi millään joten vedettiin kaikki bändit Amorphiksen kannuilla. Talonmies oli ihan huippu. Todella ystävällinen, avulias ja puhelias. Kunnon erikoismeininkiä. Sain ensimmäistä kertaa kaikki haluamani kanavat käyttöön. Eli lähinnä lisänä aikaisempaan toiset kitaramikit. Ja kaiken huipuksi vielä haikkaa, rideä ja kiippareita lukuun ottamatta kaikki omiin kanaviin, joten sai säätää ihan rauhassa. Ja olipa kyllä hyvä vetää. Tiskinä MH3 ja räkissä TC:t, SPX90, Drawmeria, BSS ja useampi dbx. Simple but it works, niin kuin talkkari sanoi.
Loppuunmyyty keikka ja tunnelma oli hyvä. Alun jähmeyden jälkeen porukka lämpeni hyvin. Nepä taitaa täällä olla muutenkin vähän hitaammin syttyvää sakkia.
Suomalaisiakin oli yleisössä jonkin verran ja Suomen lippukin liehui. Mukavaa oli.
Paitsi että netti ei toiminut kunnolla.

Ja oli sitä ruokaa sitten kuitenkin. Joku virhe oli tullut. Hyvä.

Pojat on käyneet täällä aiemminkin. Vuosi sitten Satyriconin kanssa. Ei kuulemma ollut juhlimista. Eivät olleet antaneet minkäänlaista bäkkäriä edes. Lavan takana olevalla lastausalueellakin oli ollut tungosta. Nimittäin Satyriconin kuntosali.

Keikan jälkeen pienimuotoista kaljoittelua ja nokka kohti Amsterdamia. Kamat hotelliin ja taksilla keskustaan. Käytiin kattelemassa näyteikkunoita ja pari kuppilaa.

Ota tästä nyt sitten jotain selvää.


Tai tästä.


Parhautta.


Ja muuta.


Sen verran usvainen paikka ettei kunnon kuvaa saanut otettua.


Maisema.

22.11. Aschaffenburg (DE)

Aamulla lähdettiin hyvissä ajoin liikenteen sekaan poukkoilemaan. Mie olin kuskina illalla ja nyt oli yllättävän hyvä olo. Aamuruuhka Münchenissä ei oo ihan pieni juttu.
Matkaan lähdettiin aikaisin syytä siitä että tarkoitus oli hakea vähän fiiliksiä Aschaffenburgin keikalle. Ja mistäpä muualta kuin keskitysleiriltä. Dachaun leiri oli 20km Münchenistä pohjoiseen Sopivasti vain aavistuksen sivuun reitiltä. Gps ei löytänyt paikkaa mutta mulla oli Wikipediasta tallessa jotain tietoja. Mm. koordinaatit. Jotka sitten osoittautuivat aivan vääriksi koska tämä kyseinen paikka oli keskellä metsää 10 km Dachausta. Lähimpään kylään nauttimaan aamiaista ja pohtimaan vaihtoehtoja. Muut meni syömään ja mie jäin selvittelemään että missä se paikka oikeasti on. Soitin Pekalle, joka ystävällisesti suostui auttamaan. Mulla on ilmakuva leiristä koneella ja kerroin, mistä löytyy jonka perusteella Pekka yritti ensiksi paikantaa sitä Google Mapsista. Ei löytynyt. Pekka kuitenkin löysi netistä osoitteen. Mulla siis edessä kaksi MacBookia ja Gps. Omalla koneella auki Dachaun tiedot. Satanoxin (Ville F.) koneella Auto Route. Gps ei edelleenkään suostu löytämään osoitetta. Taitaa olla saksalaista tekoa. Karttaohjelma sentään löytää. Eli Gps:ään kohteeksi Dachau ja Auto Routella vanhan liiton manuaalisuunnistuksella lopun matkaa. Ja perille päästiin kuin päästiinkin. Viimeisessä risteyksessä oli sitten jo opastekylttikin. Eivät paljon mainosta. Hieman jännittyneissä tunnelmissa tepasteltiin kohti porttia. Sisällöstä ei oikein pysty sanomaan mitään. Aika vaikuttava paikka se oli ensikertalaiselle. Osa ryhmästä oli käynyt aikaisemmin Auschwitzissä, joten heille tämä oli jo tuttua. Mie olin aika sanaton. Oli hienoa päästä käymään tuolla. Nyt ymmärtää taas vähän enemmän. Parikymmentä bussilastillista koululaisia oli samaan aikaan ihmettelemässä esi-isiensä tuohuja. Hyvä että niille esitellään oman maansa historiaa. Joskushan tilanne on ollut sellainen että jotkut lapset eivät ole edes uskoneet koko hommaa tapahtuneen vaan ovat uskoneet sitä saduksi.

Keikkapaikka, Colos-Saal, löytyi kävelykadulta. Hienolta sellaiselta. Auto täräytettiin porttikongista sisään. Oli vaan vähän hankaluuksia peruuttaa se illalla pois sieltä. Mutta eipä tarvinnut liikutella välillä joka oli hieno juttu.
Ennen tsekkiä käytiin Pimpolan kanssa kattelemassa matkamuistoja. Oli niin paljon kaikkea, ettei tullut sitten ostettua oikeestaan mitään. Tytölle löysin hienon hevospatsaan. Se on muistutellut että tuliaisia pitää tuoda ja kortti lähettää. Kortteja pääsin jo ostamaan mutta eipä tullut Saksasta vielä lähetettyä. Hieno kauppa oli, missä käytiin. Oli jos jonkin näköistä miekkaa ja pääkalloa ja jopa pari haarniskaa.
Ja sitten kaikennäköistä hippikrääsää. Vähän kaiken ja laista koriste-esinettä. Vähän liikaakin kun ei sitten osannut valita mitään. Paska kauppa siis loppupeleissä.

Ihan hieno 750 asiakasta vetävä paikka. Vähän kumiseva alakerta. Täysi tupa demppasi salin soimisen aika hyvin, minkä kanssa oli tsekissä vähän ihmettelemistä. d&b:n jotain sarjaa. Soundcraftin K3, D-Two, M-One, joku SPX ja PCM-70. Drawmeria ja dbx:ää. Nyt oli neljä x 160A, mikä toimii aina. Enpä mie tosin päässy niistä paljon nauttimaan. Keikka meni helvetin hyvin. Jotain soittohäikkääs mutta sitähän sattuu. Tupa täynnä ja upposi jengiin kuin nyrkki pyllyyn.

Nyt ollaan ajelemassa Utrechtiin Hollantiin. On tulossa muutama pienempi klubi seuraavien päivien aikana. Kiertueen neljä pienintä taitaa olla. Tänään näkyy kapasiteetti olevan vain 420. Vain Göteborg on pienempi. Ja perkele ruoka on Buy-out-meininki. Tähän asti on päässyt helpolla kun ei oo tarvinnu muuta kun mennä syömään ilmoitettuna aikana. Näkyy alkavan joku disko keikkojen jälkeen tuolla. Eipä jäädä ihmettelemään vaan lähdetään heti kun päästään ja lähdetään ihmettelemään Amsterdamin yöelämää. Pääse toimittamaan turistitoimintaa.

Paikallinen autokauppa. Vaatimattomimmat esillä.


Työmaa.

21.11. München (DE)

Tullimiehet oli tänään pysäyttäny bussin ja antanu jonkun keksityn sakon. Jotain yli 400 euroa, Saatana, mitä meininkiä.

Ihme klubi keskus. Joku Kulturfabrik. Jotain vanhaa teollisuusaluetta. Metropoliskohan tää oli nimeltään tää klubi. Kunnon oldschool-tunnelma. Varsinkin kamat. Puhkiluukutettu mikälie-PA ja kulmat sekä ihan ihme side-fillit (home made). Edessä DDA Forum (en tykänny) ja perus TC:t, MPX 5jotain, kolme dbx 160A:ta. Niin paskat geitit että ei voinu käyttää. Näissä pikkumestoissa on se ongelma että kun noita kanavia joutuu säätämään silleen että Amoille on omia kanavia mahdollisimman paljon. Yleensä rummut pätsätään ja lauluna on niiden sparekanava, Muuten on saatu Hannun kanssa toimimaan jako hyvin. Ongelmanahan tässä on mm. se että esim. rumpujen dynamiikkaosasto on aina vähän mitä sattuu. Tänään ei ollu rummuissa mitään. Bassossa ja laulussa oli kompurat. Siinä kaikki. Hyvin jylisi. Talon valo-Pentti on kuulemma kulli. Näin osasi valistaa. No mikä ettei.

Taas tuli kuume puoli tuntia ennen keikkaa ja ihan helvetin kylmä. Vituttaa tää sairastelu. Paha olo on, syö tai ei syö. Kaikennäköistä nappia vaan naamaan. Pamia ja kaljaa. Siitä lähetään. Postikorttejakaan ei oo vielä saanu aikaiseksi hankkia. Perkeleen perkele!

Merchandiseen piti tulla tänään täydennyksiä. Eipä kuulunut. Joku Müller on kuittannut, vaan ei kukaan tunnu tuntevan koko miestä.

Volkkarilla on ollu tänään hommaa. Ensiksi meni aikataulut uusiksi kun oli tullihässäkkä. Sitten piti yhtä miestä käyttää hammaslääkärissä. Sitten se on selvitelly kadonneiden paitojen jkohtaloa. Vähän on ukko hermostuneen oloinen. Ja ei oo aikatauluja ilmestynyt seinille. Tuli vasta myöhemmin. Siitähän myökin mennään ihan sekaisin. Se pitää hyvin kartalla että missä pitää olla milloinkin. Älyttömän mukava rutiini on joka päivä tutkia se.

Nyt pohdin että otanko yhen kaljan vai en. Ehkä otan, ehkä en. Mieli tietysti tekisi mutta kun tietää että vois olla parempi olla ottamatta.
Huomenna Aschaffenburgiin. Mitähän mahtaa sieltä löytyä. Jää nähtäväksi.

Assembly Münchenissä. Niiloa lievästi harmittaa. Muilla toimii netti moitteetta.


Metropolis.


Työmaa.


Monitorimaailma. Huomaa uutuuttaan kiiltelevä side fill.


Keikka.


Sali tyhjänä.


Ja täytenä. StS.

20.11. Saarbrücken (DE)

Saksan valloitus jatkui aavistuksen misantrooppisissa fiiliksissä. Välipäivä teki tehtävänsä. Saatiin sentään Frimanin kanssa löntysteltyä keikkapaikalle, joka oli tällä kertaa semmonen vähän pienempi. Enemmän Suomi-osastoa. PA oli ihan hirveä. JBL VRX-sarjaa tai jotain. Jokin siinä oli pahasti pielessä koska oon kuullut sen soivan ihan asiallisestikin. Nyt ei toiminu. Diskovehkeet. Kihinä ja ihan saatanallinen jylinä ja välissä ei mitään. Paskalta kuulosti. Kyllä muuten vitutti vetää. Hannu ei myöskään kiitellyt. Ja henkilökunta oli taas ihan pihalla touhusta ja tuttuun tyyliin hitaita.
A&H ML3000 ja peruskauraa. Joku geitti, jonka nimeä en enää muista enkä ollut koskaan kuullutkaan. Yamahan joku SPX50D tai jotain, jota ei myöskään ole tullut vastaan.
Kunnon palautus maan tasalle Sveitsin jälkeen. Rauhallisissa merkeissä hotellille ja nukkumaan. Oli niin masentava päivä ettei jaksanut tehdä elettäkään näiden päivitysten kanssa.

Kuninkaamme ja kunnioitetun rakastetun johtajamme Seppo Rädyn viisaus: Saksa on paska maa, kävi mielessä muutamaan kertaan.

Ei mitään julkaisemisen arvoisia kuvia.

19.11. Vapaa

Öö. Mitähän tästä nyt sanois. Ajeltiin Sveitsistä Ranskan kautta takaisin Saksaan. Käytiin tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin ja kulttuuriin. kirkkoja, museoita ja sitä rataa. Jep.

Kuvia toisaalla.

Ranskassa käytiin syömässä patonkia. Hyvää oli. Paljon lihaa. Saarbrückeniin yöksi. Kebab.

Mulla oli ensimmäistä kertaa koti-ikävä. Tytär täytti vuosia ja isi on täällä vaan kikkailemassa. Otti vähän koville. Onneksi puhelimet toimii. Sai hoidettua velvollisuudet.

18.11. Pratteln, Sveitsi

Matka taittui lähinnä maisemia katsellessa ja lueskellessa Eläkeläisten Suuresta suomalaisesta juopottelukirjasta vähän toimintamallia täällä puuhasteluun. Paremmatkin ois maisemat voinu olla. Sukram tosin hihkui ja kiljui etupenkillä että muuttaa asumaan Sveitsiin kun on niin hienoa. Tee se.
Rajalla oli myös vähän tiukka tilanne kun kaiken pelottelun jälkeen oltiin valmistauduttu siihen ja sitten ei edes huomata kun mennään siitä yli.

Kraftwerkstrasse löytyi jolla Z7 sijaitsee. Nyt täytyy kyllä sanoa teille rakkaat katsojat että kaiken kuulemani perusteella olin tulossa hienoon paikkaan. Mutta täälläpä on vielä hienompaa. Ei mitään järkeä. Ehdottomasti hienoin paikka, missä mie oon ikinä käynyt. Täällä on käyny kaikki bändit Manowarista lähtien. Henkilökunta on viiksekästä ja mukavaa. Juhlaa! Paikka vetää 1500 karvapäätä, joten tilaa riittää. Päivä menikin aika paljon ihmetellessä rakennusta. Pyykkipäivä oli myös. Koneellisen pesin vaatteita. Kyllä nyt taas kelpaa.

Etupäässä 48-reikäinen Heritage 3000, ihan jees. Miekin sain oikein valita että haluunko käyttää Drawmerin vai Klarkin geittejä. Dbx:n kompurat. 160:ä ja muita. Tais olla joku BSS ja Klark kanssa. Liikaa kaikkea kun ei oo kanavia, mihin laittaa. Tehtiin siis silleen että Amoille rauhoitettiin omat kanavat ja StS ja myö mentiin samoilla. Monitorilandiassa oli samanlainen Midas ja Klarkin EQ:t Hyviä mikkejä paljon. Kaikin puolin homma kunnossa. PA oli joku EV:n line array. Riittävä. Hirmuinen pelottelu oli dB-rajasta, joka virallisesti on 93 mutta todellisuudessa 100. Perseilyä. Siinä sadan hujakoilla mentiin ja hienosti toimi.

Pimpola (valomies) tuli tänään. Jälleennäkemisen riemua ei ollut. Toi mulle ruisleipåä, mitä olin toivonut. Hyvä jätkä.

Meillä oli varmaan hotelli Prattelnissakin. En vaan muista kyllä nyt yhtään.
Ilta oli hilpeä.

Tämmönen saluuna.


Pimpolalla on joku tuska.


Keula.


Riittävästi kaikkee.


Egokaappeja.


Mättö.


Keikalta.

17.11. Lindau

Rakas päiväkirja!

Päivällä mentiin tonteille jahka ensiksi herättiin. Nukutti hotellissa taas hyvin.
Ja taas oli hieno paikka. Jonkun jätkän itse kyhäämä 20 vuotta vanha PA joka ei ollut ollenkaan huonon kuuloinen, MH2, räkissä kaikkea riittävästi ja se kauan kaivattu D-Two. Tsekissä oli vielä hyvä meininki mutta keikalla jotenkin paikka muuttui ihan täysin kun tuli läskiä saliin. Tosi outo homma. Ihan tukossa koko paketti. Tuli vähän semmonen työkeikka-fiilis vedon jälkeen. Hyvältä kuulemma soundaa mutta kun ei itse voi olla tyytyväinen mihinkään niin ei se paljon auta. Pientä kehityskeskustelua on aloiteltu aiheesta kitarasoundi. Hyvällä menestyksellä. Jätkät ottaa homman tosissaan ja se on hyvä se. Aletaan vähän ruuvailemaan että sais pahimman kirskunnan pois. Ja miten käy kun siitä ei sitten saakaan enää mitään selvää? Kassellaan.

Ruoka oli taas erinomaista. Laaja valikoima erilaisia lihoja sisältäen karjaa ja kalaa sekä kaikki mahdolliset perunavaihtoehdot. Harmitti kun ei jaksanut syödä enempää.
Maitoa kaipailen todella pahasti. Noin litran päivässä kun sitä on tottunut juomaan niin ei ole helppoa yhtäkkiä olla kokonaan ilman viikkotolkulla.

Kaiken näköistä turinointia keikan jälkeen. Kävin taas kattomassa Amojen keikkaa tovin. Hyvin toimi.
Keikkojen jälkeen tutustuin vielä paikallisiin teknikoihin. Mukavia on ihmiset täällä. Ei oo ollenkaan semmosta vittuilu-meininkiä mitä kotona on aika monessa paikassa. En nyt ala sen tarkemmin erittelemään mutta jokainen voi omissa päissään vähän ynnäillä että miten sitä tulee käyttäydyttyä. En siis tarkoita kaikkia mutta meihinkin mahtuu kaiken näköistä jantteria.

Sitten päästiinkin asiaan. Mie luulin että olisi ihan mukava ilta tulossa. Mutta ei. Volkmarin suosittelemaan tissibaariin sitten mentiin ja se olikin sitten taas semmosta. Huorat siellä jotain puuhasteli ja yritti saada asiakkaita. Miehän kun en parisuhteessa elävänä semmosiin hommiin lähde niin rupes ahistamaan ja vituttamaan ja halusin pois mutta ei kuulemma käynyt päinsä. Lisää piti juoda maailman kalleinta kaljaa.
Kostoksi tästä sammuin.

Jotenkin sieltä päästiin hotelliin ja unille. Aamulla oli joillakin hieman käynnistymisvaikeuksia. Ei pahoja.

Äitille vaan terveisiä. Luet tätä kuitenkin. Hengissä ollaan ja hyvin menee.


Ja taas muutama kuva. Muita kuvia voi ihailla(?) Insomniumin blogista.

Rouding.


Keula.


Monitori-landia.


Sali.


PA mallia tee-se-itse.


Pikku sivubisnes.


Keikka 1.


Keikka 2.



Keikka 3.

16.11. Glauchau

Glauchauta kohti lähdettiin ajamaan hyvin nukutun yön jälkeen. Tai en tiedä tuosta bailuporukasta. Aika kuollutta porukkaa. Auton ikkunasta hämmästelin vielä Tempelhofin massiivisuutta. On se iso. Sovittiin Vännin kanssa että se ajaa pois kaupungista ja mie jatkan siitä. Näin myös tehtiin. Parin sadan kilometrin verran on nyt tullut tutustuttua täkäläiseen liikennekulttuuriin. Ja voin teille, rakkaat kuulijat, kertoa että en tykännyt siitä yhtään. Ihan tyhjäpäistä touhua. Jengi pelaa Tetristä autoilla 140km/h vauhdissa. Joka puolelta lappaa porukkaa ja mitä pienempi kolo, niin sitä hanakammin sinne on sitten päästävä.
Rekkakuskeilla on joku todella paha ongelma tai ne on vaan tyhmiä. Jostain syystä siitä kaverista on päästävä ohi vaikka ei rahkeet ihan riitäkään. Minuutti- ja kilometritolkulla painavat mulkut vierekkäin eikä kumpikaan anna periksi. Saunan taakse moi. Ihan hienoja maisemiakin olisi ollut jos olisi ehtinyt ihailla. Tähän asti on matkustettu yöllä niin on jäänyt vähän hämäräksi että miltä täällä näyttää.

No päädyttiin kuitenkin ehjänä perille. Viimeinen kilometri toi mieleen lähinnä Venäjän. Oltiin siinä sitten vähän että mihinkä sitä nyt on jouduttu. Eihän täällä edes asu ketään. Näinköhän tänne tulee ketään?

Amorphis crew eli Sami(Hannu) ja Tuomas oli jo kasaamassa backlinea. Kateltiin että ei ole taaskaan delayta. Kotona ennen lähtöä kävi mielessä että ottaisko D-Twon mukaan ihan varmuuden varalta. No en sitten kumminkaan ottanut. SPX:stä semmonen taas kaivettiin ja sillä mentiin. Huono viritelmähän se on.

Soundcraftin Series Two, Yamahan efektit (taas) joita oli siellä viisi mutta jostain syystä vain kolmea voitiin käyttää. Sitten oli jotain kompuroita ja plaa plaa. Parasta eli paskinta oli kuitenkin viimeinen eli heikoin lenkki. PA. Jotain vanhaa rähjäistä HK:n dädää stäkättynä vähintäänkin mielenkiintoisesti. Akustisilta ominaisuuksiltaan myös melko hankala. Yhdistettynä huonompi homma. Eli tähänastisista huonoin meininki. Henkilökunta oli miun mielestä ystävällistä ja mukavaa mutta hidasta. Kyllä voi kestää piuhojen veto kauan.

Tsekin loppumetreillä keksi joku emäntä tulla ilmoittamaan että tässä on dB-mittari, tämän mukaan vedät. Yritti akan pentele koijata. C ja fast. Ehei. Uudet asetukset koneeseen ja homma jatkuu. Aika hillitysti tuli vedeltyä. 100dB oli se raja ja siinä hilkulla mentiinkin. No vähän yli.

Ruokapuoli (lähinnä ”välipala” osasto) taas hyvä verrattuna Suomeen mutta muuten heikoin täällä tähän asti. Päivälliseksi perunaa ja schnitzelit sienikastikkeella ja jollain kasvishötöllä. Peruna ja liha hyvää mutta itse kun en juurikaan kasviksista perusta niin vähän vaisu kuva jäi. Mutta ruokaa sai, ei valittamista.

Keikka ihan perushommia taas. Ja sitä porukkaakin tuli aika paljon.
Keikoista ei yleensäkään hirveästi ole mitään kertomista. Niitä vaan tulee ja menee.

Jäätiin tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa paikalle kun oli tiedossa että Lindaussa pääsee vasta aamulla hotelliin. Tuli käytyä kattomassa vähän näitä muitakin bändejä.

Matkaa Lindauhun 500km. Alkumatkasta Julmahuvia ja muutama olut. Loppumatkan nukuin lattialla. Ei ollut hyvä idea. Vaikka olin makuupussissa ja lämmittimen vieressä niin silti jostain tuli vilua ja herätessä oli semmoinen tuska kurkussa etten ihan heti mene sinne takaisin. On se hienoa tämä matkustaminen. Hotelliin pääsyä odotellessa käytiin syömässä MacAamupalaa. Hotellilla Vänniltä lääkitystä ja nukkumaan.

Aamulla Berliinissä tutkiskellaan fysikaalisia ilmiöitä.


Assembly 2007 Glauchaun jämäbäkkärillä.


Monessa paikassa täällä päin maailmaa on jonkin näköinen parvi. Alte Spinnerei, Glauchau (DE).


Louhos Glauchaussa.


Näkymä etupäästä.


Näin. Vai kenties ei näin.


Aikaa voi tappaa myös esimerkiksi tekemällä uusia hittejä.


Tai spedeilemällä niinkuin Tri Kalma tässä tekee.


Tältä näytti täällä.


Tässä mennään keikan viimeisiä tahteja.



Tänä aamuna Lindaussa näytti tältä.


Aavistuksen innokkaan näköinen roudari.


U