Viikonlopun saldoa

Se ois viikko taas pulkassa.
Torstai meni siis talkkarina Bepopissa. Voi jessus, mitä meininkiä. Asiakkaiden suhteen siis. Ei ole uusi asia mutta jaksaa hämmästyttää aina. Eipä tuota tosin paljoa ollut niin ei niistä hirveästi häiriöksi ollut. Mitä nyt keskenään nahistelivat.

Martinia vietiin siivu puolelleen ja perus vermeet. Aika helppo keissi. Olin valmistautunut toimittamaan riderin mukaisen kattauksen mutta tippuikin linjat 16->11. No mikä jottei. Ja omia mikkejä äänihemmolla vielä mukana. Ihan jees.
Siitä jatkettiin perjantaina hissiroudauksella kaksi kerrosta ylöspäin Amarilloon. Pienen pohdinnan jälkeen vaihtui edellisen illan 32ch GL2800 huomattavastikin pienempään 24ch GL2800:n. Nytkin joutui pitämään tiskistä kiinni koko illan ettei lentänyt kaaressa lattialle. Ahdasta on niin eipä auta. Piti olla joku rockabilly jamboree mutta ei nyt ihan natsanneet bändit tilaisuuden henkeen. Eipä se minnuu haitannut. Etenkin toinen bändi, joka veti suuren määrän Zeppelin-covereita toimi hienosti. Mukava oli vetää. Ihan tyytyväinen olen lopputulokseenkin. Tulipa roku vielä ilmoittamaan keikan jälkeen että meikäläinen taitaa olla ihan ammattimiehiä. Niin. No mikäs siinä.
Kamat pikaisesti laatikoihin ja puolentoista tunnin odottelu että saatiin rullailtua kamat pois. Vetää viikonloppuiltaisin ihan kiitettävästi massaa kyseinen juottola. Ja roudaus on tietysti baaritiskin ohi joka nyt sattuu olemaan muutenkin koko rakennuksen kapein paikka. 4.30 kotona.

Tänään oli taas herätys aivan liian aikaisin. Piti käydä palaveeraamassa kevään kiertuehommeleista. Taas.
Stellan kanssa menee siis kevät aika tiivisti ja kesällä on kans jotain kekkereitä.
Ei tartte paljon sosiaalista siviilielämää viikonloppuisin viettää. Mutta sepä ei haittaa. Töitä riittää.

Ja juhlaa! Mulle lähtee rundille uusi tiski. Tuli nyt viikolla firmalle ja oon pari kertaa käynyt hypistelemässä. Tänään laitettiin vasta ensimmäisen kerran virrat päälle koneeseen. Eli ei ole paljon kiirehditty. Pitää vielä testata että kaikki on kunnossa. Käytetty kun on. Tosin suht’ vähän käytetty. Näin myyjä väitti. Teippitahroja lukuun ottamatta ei ainakaan ulkoisesti ollut mitään. Casea on tosin vähän runneltu. Kosmetiikkaa. Helevetin painava se on. Ja just eikä melkein sopivasti kanavia. Joutuu jättämään jotain jo poiskin mutta on sen verran hyvä peli että ehkä siellä voi toiseen kitaraan riittää yksikin mikki.
Hifistelyä. 24 kanavaa lavalta viiden hengen orkesterista. Ja pari vois mielellään vielä ottaa. Onko järkee vai ei? No on siellä lavalla oikeasti sitä tavaraakin.
24+4 kanavainen Soundcraftin MH3 (mm. Euroopan tarinoista tuttu) on siis tämä kyseinen verme. Mie tykkään.
Jos jättää sen painon ja koon huomioimatta.
Jos ois ollu sen kahdeksankin kanavaa enemmän niin ois jääny kyllä varastoon.
Valinta alkaa ehkä kaduttamaan jossain vaiheessa kevättä kun sen parikymmentä kertaa työntelee bussin ramppia ylös ja alas ja välissä temmeltää kierreportaissa. Mutta eikös se mennyt niin että taiteen takia pitää kärsiä?
Uusi gate vielä tilaukseen niin alkaa olla setti valmis. Tuli nimittäin tuosta noin vain pari tomia lisää settiin. Joko toinen DS201 tai Ranen 4ch digihärpätin. Taitaa mennä ihan vaihtelun vuoksi tuonne Rane-osastolle. Ranen EQ:n varmaan otan taas kanssa. Digivehkeitä liuilla ja potikoilla varustettuina. Ei paskimpia.

Saapi tulla tutut ja tuntemattomat keikoille ihmettelemään. Ilmoittelen niistä kunhan bändi ja myyjä alkavat niistä julkisesti ilmoittelemaan. Laajalla skaalalla tullaan kuitenkin taas Suomi kiertämään.

Tänä iltana pidän vapaata. Sen verran jos jaksais liikkua että kävis Kellarissa kattomassa Liekin.

Ei ihmeempiä mut aina jotain pientä

Mitähän tässä on taas tapahtunut. Ei kai paljon mitään.

Klaus Thunderin keikkataltiointia ollaan Pekan kanssa miksailtu kasaan pariin otteeseen. Olisi tarkoitus saada se valmiiksikin joskus. Sekoaa vaan pää jos sitä liikaa duunailee. Sen verran rajua touhua oli se joulukuinen ilta. Huomasi myöskin taas noiden heikompilaatuisten langattomien tason. Klausilla (käytetään nyt niitä taiteilijanimiä kun semmoiset kerran on pojat keksineet) oli joku mikä-lie-merkkinen langaton joka suhisi ja pätki niin kuin niillä on tapana. Soundi on myös aika kylmähkö verrattuna Wilhelmin taustalauluun jossa oli SM58.
Pekka on tehnyt melkoisen editointiurakan siivoillessaan pahimpia suhinoita ja muuta dädää sieltä pois.

Ensimmäisen sessionpäivän iltana käytiin muuten taas myös keikalla samaisen aktin kanssa. Riston lämppäyskeikka Kellarissa. Pekka keulassa. Mie tein tällä kertaa valot. Herra ties milloin viimeksi on tullut valoja tehtyä. Eipä ollut paljon tekemistä. Kuusi kanavainen tiski, jossa ei ollut edes flasheja. Aika taiteellista diskoa siis tuli väännettyä. No eipä ollut paljoa paineitakaan.

Viime perjantaina kävin tekemässä jonkun jampan synttäribileissä pari bändiä. Lähestulkoon legendaarinen Kurosen Timppa veteli lisäksi yhden. En muista mitä lie olleet orkesterit nimeltään. Rankemman puoleista mättöä olivat kaikki. Siitä ei sen ihmeempiä kerrottavia jäänyt.

Huomenna eli torstaina Bepoppiin ja perjantaina Amarilloon hommiin. Noiden väli pitää perjantaina roudata. Sisähommia siis pari päivää. Ja lauantaina palaveri taas kevään keikkojen tiimoilta.

Oiskohan tässä muuta kerrottavaa. Eipä juuri. Yömyöhän otin taas kuunteluun. Ai että se on silkkaa timanttia. Suosittelen. Levykauppaan mars! Serpien kylässä on hakusana, jota myyjälle tulee hokea. Pitäis miunkin ettiä loput jostain. Kahtena boksina on julkaistu nyt koko sarja. Yhteensä siis 17 levyä laatuviihdettä.
Pedron ja P-P:n radiohupailuja ovat nämä siis jos joku ei tiedä. Joka paikka on taas kipeenä nauramisesta.

Täältä tähän.

Uusi vuosi - samat vanhat jutut

Mitähän kaikkee tässä nyt on tapahtunut. Vuosi vaihtui. Niin kuin näihin aikoihin vuodesta on yleensä tapana. Siinä ei mitään sen ihmeellisempää.
Käytiin tosin vähän paukuttelemassa, joka toi vähän vaihtelua ja mielenkiintoa päivän teennäisyyteen.

Pari kuvaa todisteeksi.

Perinteisempää:


Ja sitten vähän miehekkäämpää:



Älä kokeile kotona! Tämä tehtiin valvotuissa oloissa ammattilaisten toteuttamana ja viranomaisen luvalla.

Kokoluokan hahmottamiseksi: Kuvat on otettu n. 30m päästä. Keskellä menee tie.

Mie alan muuten olla sitä mieltä että ilotulitteet pitäisi tehdä luvanvaraisiksi. Norjalaisethan tätä on kuulemma suunnittelleetkin jo. Kun ei turot vaan opi niiden kanssa tulemaan toimeen. Koko ajan saa varoa että mistä päin joku ampuu raketilla.
Nytkin sattui ihan lähipiirissä tämmöinen tapaus kun räjähti joku vitun papatti meikäläisen naaman edessä. Meni nimittäin viimeinenkin juhlafiilis siinä.
Ja sitten se on vielä semmoista täysin aivotonta rätkyttelyä. Yöllä seurasin kun joku jannu pistää muutaman paketin Thunder kingejä taivaalle samasta paikasta perä jälkeen ihan vain sen takia että niitä nyt sattui olemaan. Tämä noin kolmen aikaan yöllä. Meidän pihalla. Kysykää vaan että vituttiko. Perkele!
Sitten kun se rätkyttely alkaa vielä monta päivää ennen aattoa. Ja jatkuu pari päivää uuden vuoden puolella. Heti kun penskat saa vanhempansa pommit ostamaan niin alkaa lähimetsä raikamaan. Täälläkin oli yksi talo palanut kun oli lasten huoneessa ilotulitteet sytyttänyt huoneen palamaan. On varmasti ollut iloinen uusivuosi.
Onneksi tätä ei tarvii sietää kun kerran vuodessa. Vaikka mie kaikesta räjähtävästä tykkäänkin.

Asiaan:

Vuoden ensimmäinen keikka oli viime lauantaina Insomniumin kanssa Karjalantalon Kellariravintolassa joka aikoo näköjään aloittaa virkistämään melko kuollutta joensuulaista livemusiikkielämää. Mikäpä mukavampaa. Vielä mukavampaa on se että se tietää meikäläiselle töitä. Nyt olinkin vierailevan bändin edustamisen lisäksi myös laitetoimittajan roolissa sekä etupään vahtina itselleni. Kamat käytiin lykkimässä aika pitkälti pystyyn jo perjantaina. Lauantaina päivällä lisää. Pimpolakin tuli virittelemään valojaan. Alkuillasta piti sitten käydä kasaamassa paikalliseen ostoshelvettiin firmakisat pystyyn ja takaisin Kellariin. Tässä vaiheessa meinasi alkaa jo harmittamaan. Alkoi nimittäin nälkä vaivata ruumista. Yläkerran ravintolan ruokakello onneksi pelasti roudarin piinasta. Oli muuten aika hyvät mätöt. Sanookaa miun sanoneen. Veikkaan että osa tämän palstan lukijoista tulee Kellarissa jo kevään aikana vierailemaan niin tiiätte sitten itekkin. Herk. Nam.

Ei mittään. Ihan perus veto. Melkein. Tiski ei oikein halunnut totella komentoja. Tai käyttäjä ei osannut käskeä.

Pitää kertoilla tuosta paikasta lisää jos siellä nyt tulee pyörittyä ja oppii paikan tuntemaan niin osaatte varautua. Elää vielä lavan paikka ja kaikennäköiset asiat. Yllättävän hyvin kuitenkin toimii.

Itse asiassa lämppäri Omnium Gatherum oli vuoden ensimmäinen keikka eikä Insomnium jos lähdetään pilkkua nussimaan. Ja lähdetään vaan.

Kuvia ei ollut intoa tällä kertaa räpsiä.