Juhannus...

...oli tällä kertaa miltei onnistunut.

Aattona (ilmeisesti perjantaina) oltiin Kalajoella. Which was nice. Juhannuspäivänä (mitä ilmeisimmin lauantaina) tultiin jo takaisin kotiin. Kova oli yritys lähteä illalla vielä johonkin mökille viettämään ns. perinteistä juhannusta mutta eihän se taas lähtenyt. Toisaalta ei myöskään harmittanut yhtään olla kotona. Joten voisi sanoa että oli onnistunut juhannus. Armon vuonna 2007.

Menomatka meni taas perinteisissä merkeissä...


Huomatkaa allekirjoittaneen (vasemmalla) hyvin keskittynyt ilme. Vastapelureita jännittää. Ja syystäkin...


...nimittäin Yatzy kuutosilla! Repikää siitä.

Perillähän homma meni ikään kuin munilleen heti kättelyssä. Oli meidän Speed Queenille (Scania Lahti 31 vm. '84) vähän ahdas mutka bäkkärin portilla ja yllättäen rantahiekka tahtoi tutustua menopeliimme vähän turhan läheisesti. Eli sannassa oltiin ja tiiviisti. Rubikin poikia kadehtien seurasimme kun työnsivät oman pakunsa aidan toisella puolella hiekasta irti sillä välin kun me odotimme kiltisti traktoria apuun.
Kiitos nuorelle traktorikuskille!

Oulun miehet olivat toimittaneet rannalle varsin oivalliset kamat. Etupäässä oli Midaksen XL-200, Drawmerin gatet, dbx:n kompurat ja perus hyvä kattaus efektejä sekä Turbosoundin Aspect-PA:n, jota pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan. Hyvin toimi. Kiitos Eero ja koko muu ryhmä. Pekka veti taas kulmia lukuunottamatta omalla setillä.
Nopeuttaa aika paljon hommia kun on kuuntelut valmiina eikä tarvitse niitä enää tsekissä vääntää. Tällä kertaa mie kerkesin tsekkaamaan kaikki kanavat (vrt. Lahti) joka helpottaa taas meikäläisen hommia melkoisesti.

Keikka meni aivan all right. Kamera jäi emännälle, joka onneksi otti muutaman kuvankin keikalta. Tässäpä teille muutama.


Marjalla oikeaoppisesti stetson päässä. Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä niin mie tykkään amerikkalaisten natiivimusiikista aikastalailla paljon.


Ison maailman meininkiä.


Mikähän se nyt taas? Oiskohan mun virittämissä luutuissa jotain vialla?!


Huomatkaa Janne, joka selvästi innostuu Turbon bassosoolosta.

Keikan jälkeen aikaa viettivät kuka mitenkin. Tarkoitus oli nähdä alku Mokoman keikasta ja lähteä ennen heidän lopettamistaan pois koska ajo tapahtui melko älyvapaasti yleisön ja leirintäalueen läpi. Joka yllättäen onnistui.

Mokomaa olisi voinut vaikka jäädä katsomaan pidemmäksikin aikaa. Ei kuulostanut ollenkaan pahalta. Hyvä Miitri!

Öinen matka Kokkolaan hotelliin:

Tässä tapahtuu jotain sellaista, mistä te ette halua tietää.


Ja selvästi meilläkään ei ole hajua, mitä tapahtuu...


...mutta kaikesta päätellen se oli ilmeisesti jollain tapaa hauskaa.

Eikä hauska loppunut todellakaan siihen. Ei nimittäin bussi ollut Kokkolassa edes pysähtynyt kun hotellin baarin terassilla näkyy Temi omassa kaikkivaltaisessa komeudessaan. Eikun Teiden kuningatar nopeasti parkkiin ja kamat huoneeseen. Eikä edes osattu odottaa, mitä oli luvassa. Ja voi pojat. Temihän se oli käynyt temmeltämässä festareilla jo edellisenä päivänä. Paikkasi jutuillaan menestyksekkäästi aika pahaa pettymystämme suuren sankarimme Basshunterin missaamisesta (meillä on auton tavaratilan seinällä Herra Bassometsurin juliste). Oli kuulemma ollut hirmuinen meininki. Ihan kuin olisi levyltä tullut. Kaikki varmaan ymmärsi vitsin pointin?
Mukava oli taas nähdä tuttuja. Oli Moksut ja Moksujen Oksu, jota ei ole tullutkaan nähtyä pitkään aikaan. Oli Kahvilan jätkät ja Viltsu ja ketäs vielä. No, nähhään taas.

Täältä tähän.
-UG

Rokkia tanssimestaan

No heipä hei.
Viikonloppuna kirjoitin jo yhden tekstin mutta teki yhteys tenän juuri lähetysvaiheessa ja juttu meni bittiavaruuteen. Tästä lähtien pitää kirjoittaa jutut valmiiksi ennen blogiohjelmaan siirtämistä.
Niin. Asiaan. Viime viikolla tehtiin Pekan kanssa taas vähän säätöhommia. Langattomissa kuunteluissa on ollut vähän ongelmia kuuluvuuden kanssa. Pekka tilasi piuhaa ja liittimiä joista näppärinä rakentelimme lisäantennit lähettimien perään. Ystävämme Jone väsäsi vielä mikkiständiin kiinnitettävän adapterin johon antennit sijoitetaan. Kyllä nyt kuuluu. Ja säästettiin tällä ratkaisulla reilu tonni rahaa. Toki semmoinen suuntaava antenni olisi kova juttu mutta vähän kallista lystiä ovat ne vermeet kaikkine lisukkeineen. Näillä mennään toistaiseksi.

Perjantain ohjelmassa oli pistokeikka Helsinkiin. Popparit olivat menneet omia menojaan kuka milläkin ja milloinkin. Otettiin poppareiden korvikkeiksi kuitenkin pari kyytiläistä että saatiin sopiva meteli bussiin ja tunnelma kohdalleen.
Keikkapaikkana oli tällä kertaa Sokos Hotel Presidentin kellarissa sijaitseva klubi. Tai joku tanssipaikkahan se lähinnä on. Keikan aikana tuli joku itseään esittelemättä (tietenkin) kertomaan kuinka hänen dB-mittarinsa huitelee 85 ja 90 välissä, että voiskohan hiljentää kun tulee aika kovaa. Just. Olin antanut itselleni kertoa että tällainen olisi odotettavissa. Tähän tasoa laskemalla varautuneena oli muutenkin jo ongelmia kuulla, mitä on tekemässä. Oli sen verta hyvä yleisö että meinasi Marjan laulu peittyä heidän otettuaan homma haltuunsa. Kiitos paljon! Ja kiitos myös muille yleisöille, jotka ovat keikoille vaivautuneet. Hienoa meininkiä on nimittäin ollut. Taisi tauko tehdä hyvää. Jaksaa porukka taas innostua.

Ja mikä on kanssa hienoa, on se että Heikki on ilmeisesti alkanut nauttimaan nappikuuntelustaan. Laski lavamökä jonkun verran ja taitaa mies kuullakin jotain. Hyvä yhdistelmä.

Keikan jälkeen normaalisti kamat autoon ja epänormaalisti kotimatkalle. Ja vielä epänormaalimpana Elli ratissa ja ainoastaan mie kyydissä. Pekka hyvästeltiin kellarin rampilla ja nokka kohti Karjalaa. Sinnittelin hereillä Mäntsälään asti, jossa laitettiin tankki täyteen ja sen jälkeen nukkumaan. Aurinko oli noussut jo aikoja sitten. Heräsin pari kertaa tupakalle ja kerran kuselle. Eli Ellin autokoulu oli tuottanut tulosta.


Pekan näkymä lavalta.

Mun lauantai menikin sitten ajohommissa. Piti kuskata polttariporukkaa. Naisten. Jo vain. Ei ollu niin paha nakki miltä kuulostaa.

Ensi viikolla Kalajoen juhannusfestivaalit. Mitähän muuta sitä juhannuksesi keksisi? Eipä oo kerinny miettimään.
Syksyksi on tulossa oikeata extrakivaa vähän muissa merkeissä. Siitä myöhemmin lisää. Nyt menee viikot aika tehokkaasti Ilosaarirockia järjestäessä. Menin ottamaan stage managerin pestin. Hyvällä mallilla alkaa olla. On muuten hienot kekkerit taas tulossa. Liputkin menivät taas ennätysajassa.

Eipä kai tässä muuta.
-M-

Mikä siinä on niin vaikeeta

Nyt tekisi jo mieli vähän avautua. Ei taida jaksaa.
No mutta viikonloppu meni taas keikoilla. Perjantaina Vammalassa baarikeikka omilla kamoilla ja lauantaina kesän ensimmäinen festariveto Lahdessa.
Vammala toivotti meidät tervetulleeksi aika roimalla vesisateella. Siinäpä sitten roudaamaan bussi tyhjäksi kun tulee jotain veden ja rakeiden seosta taivaan täydeltä.
Henkilökunta oli mukava. Paikkakin oli mukava. Ihan oikea hyvän kokoinen lava ja muuta mutta se akustiikka. Mitä vittua?
Vieraskirjassa joku oli kommentoinutkin että laulu ei erotu. Ihan aiheesta. Sori vaan mutta kun laulumikistä tulee enemmän rumpuja kun sitä laulua niin se on vähän semmoinen kädet ilmaan-tilanne. Ei riitä enää maalliset keinot. Pakko on vaan vetää niillä korteilla mitä on annettu. Eli pitää alkaa kohta tekemään jotain ratkaisuja tuon mikin suhteen (e935). Se ei ehkä ole ihan paras pienemmille lavoille. Meillä on tosin sama ongelma ollut kaikkien mikkien kanssa. Se lavamöykkä vaan on aika rajua mitä sieltä tulee. Positiivista tosin on että nyt oli eka kerta kun Heikillä oli napit korvissa. Eli nyt on jo neljä viidestä nappikuuntelussa. Helpottaa miun elämää aika paljon. Toivottavasti Heikki tottuu nappimeininkiin ja jää sille tielle.

Purku meni taas vähän pitkäksi. Onneksi aamulla ei ollut kiire mihinkään. Oltiin silti hyvissä ajoin taas liikenteessä ja suuntana Lahti ja siellä jotkut politiikkafestivaalit. Hyvin aikataulussa perillä ja hietön roudaus. Mikä on aina mukavaa. Paitsi tuon backlinen siirtelyyn menee silti aina oma aikansa. Sitä nimittäin on. Pari bändiä vetelis helposti tuolla kamamäärällä. Alunperin oli hyvä fiilis yleismeiningin suhteen kun tuli tietoon että Akun tehtaan kamoilla olisi veto. Taisi olla joku alihankkija liikenteessä. Ei oikein lähtenyt. En ymmärrä että miten PA:sta saadaan stereosta mono mutta näin oli. Ja mikä merkillisintä, sitä ei saatu korjattua vaikka ongelma oli tiedossa. Toinen huomioitava asia mikä tuli mieleen on että kun sain omat kamani etupäässä kiinni niin talkbackistä alkaa kuuluua että juontajat olisi tulossa lavalle. Mit vit?! No eikun intro-cd:tä kaivelemaan ja levy soimaan. Tein tsekin intron aikana. Eli lähinnä liut ylös ja mutu-tuntumalla gaineja joka kanavaan ja perus eq-säädöt, mitkä tietää perstuntumalla. Oli kuulemma joku käynyt kyselemässä poppareilta että onko valmista. Popparithan on valmiita mutta ei tullut mieleen kysyä että onko tekniikka valmis. Ei ollut.

Onneksi multa ei puuttunut kuin toinen Heikin kitarakanava. Se jolla se olisi levitetty stereoksi. Eli taisi lavajätkät ajatella että kun on PA:kin mono niin miksi turhaan kytkeä stereotavaraa. Pöllivät sitten piuhankin (miun oma) siitä vaikkeivat edes kytkeneet koko mikkiä. Hyvä meininki. Meidän jälkeen Zen Cafella ei ilmeisesti tullut lähellekään kaikki kanavat keikan alussa. Ihme hommaa. Viltsu on tahollaan kertonut heidän keikasta. Lukekaa sieltä.

Mitähän muuta. Niin. Tuttuja näkyi paljon. Niin kuin festareilla usein käy. Nopeasti tulee mieleen seuraavat nimet: Hongisto, Hynynen, Sinkkonen, Virtanen, Röning, Viltsu ja ketä kaikkia siellä nyt olikaan. Ei oo sitten pitkilleen nähty. Ja tietysti Kimmo. C-kasettimies helvetistä. Oikea monipuolimies. Kiitos kaikesta! Kimmolta saatiin Kummelin Kultakuume-DVD lainaan. Saatiin mainio Kummeli-viikonloppu päätökseen paluumatkalla. Ilta Lahden vilinässä meni mitä villeimmin. Toisilla vähemmän kuin eräillä. Se ei ole lasten korville sopivaa. Lapset siis sulkekoot korvansa. No en mie teille mitään kerro. Mitään ei tapahtunut.

Ensi viikonloppuna taisi olla taas Helsingissä käyntiä. Tulkaahan pällistelemään.

Nyt alkaa uusi sarja:
Eli tässä esitellään meidän ryhmä ja ryhmän jäsenten kamat lyhykäisyydessään.
Todellista tekniikkajargonia. Anteeksi vaan "maallikot".:)


Pekka tutustuu työkalujensa sisäiseen elämään Karibian auringossa.

Ensimmäisenä vuorossa: Pekka
Tehtävä: monitorit, backline ja kuljetus. Pekka on se kaveri siellä lavan sivussa joka välillä käy hääräämässä myös siellä lavalla. Pekan tehtävä on tehdä poppareiden työ mahdollisimman mukavaksi eli miksata jokaiselle mieluinen kuuntelu. Eli Pekka vastaa siitä mitä popparit kuulee. Kuuleminen helpottaa paljon soittamista. Ilman Pekkaa olisivat keikat aika paljon huonompia. Pökö myös virittää yleensä kaikki kitarat. Mie en uskalla niihin koskea. On kaikkia ihmevireitä ja muuta. Joskus Heikin kitarat olen virittänyt. Vituiks meni sekin. En ala enää.

Monitori-Pepellä on siellä lavan sivussa nätisti yhdessä räkissä Allen & Heath Mix Wizard-tiski, 2kpl Shuren IEM-lähetintä, LA Audio EQ, QSC PLXjotain -pääte ja laatikko jossa on kaikki mikit ja DI-boxit. Nykyään on siis vain yksi kulmamonitoriryhmä lavalla. Muut paitsi Janne ovat löytäneet valon:)
Sen takia vain kaksi lähetintä että Matilla ja Turbolla on langallinen nappisysteemi. Marjalla ja Hiskillä on langattomat.
Jannen kulmat ovat mallia Martin F12.

Tähän piti tulla kuva Pökön räkistä mutta ei sitten osaa tämä juttu kääntää pystykuvia. Pitänee ottaa uusi kuva.

Matkustamisen mahtavuutta:


AC/DC on maailman melkein kovin bändi.


Janne sivistää itseään. (kHrOöMhöOm)


Matti fiilistelee.


Heikki, Elli ja Marja. Marja kertoo vitsiä. Muut eivät ymmärrä.


Kukapa muu ellei meitsi.

Tällaista tällä kertaa. Kassellaan syssymmällä lisää.

M

No niin. Eka keikka takana.
Kamoja pakkailtiin pitkin viikkoa. Mulla ei ihmeempiä muutoksia tullut. Efektiosasto vähän muuttui entisestä ja sain vihdoin kauan kaipaamani frontfillit (aavistuksen liian pienet tietenkin). Eipä noita omia PA-keikkoja ole kuin muutama. Siinä suhteessa säädettiin aika paljon ylimääräistä kamojen kanssa kun lähinnä festarivetoja on tulossa. Monitoriräkki saatiin kuitenkn hyvin kasaan. Se on nyt aika kompakti paketti. Pitää tehdä siitä joku esittely jossain vaiheessa.

Eka keikka oli siis Espoon Tapiola Gardenissa. Ei kuulu miun suosikkeihin. Ensinnäkin roudaus on n. puoli kilometriä. Apukäsiä yksi. Tosin sitäkin innokkaampi. Kiitos hänelle. Auto ei mahtunut sinne luiskaan eli jäi aika hyvin keula pystyyn. Helpottaa tosi paljon painavien kamojen kanssa. Varsinkin kun isoimmat on pyörillä. Nehän ei tunnetusti lähde itsekseen alamäkeen. Tila on myös vähän sinne päin. Oma poka nousi vanhalla tottumuksella mutta splitteri meinasi aiheuttaa pari harmaata hiusta. Paska. Ja yksi SGM -skanneri oli keksinyt levitä just ennen tosi toimia. Paska.
Tsekin jälkeen kävin nukkumassa univelkoja pois. Oli tarkoitus kirjoitella tänne jo matkalla mutta huomasin ettei kannata herätä yöllä kolmelta jos lähtö on vasta kasilta. Aika aneemista oli alkumatka. Loppumatkasta jutut jatkui samasta mihin uudenvuoden päivänä jäi. Juu. Ei siitä sen enempää.

No se keikkahan oli semmonen. Ihan perusveto. Miun mielestä. Kitarahommat rupesi toimimaan uudella tasolla kun vähän muutettiin systeemiä. Tulee stereota ja kaikkee muuta mielenkiintoista. Uusi laulumikki (e935) ei vielä täysin todistanut nerokkuuttaan mutta emme menetä vielä toivoa. Toivo elää suuremmissa lavoissa. Paha vuoto-ongelma edelleen.
Auton pakkaaminen aamuyöstä ei myöskään kuulu suosikkihommiini. Mutta eipä muu auta. Aika leppoisasti homma loppujen lopuksi meni (kiitos kantoapukaverin).

Pekka punnertaa


Ensi viikonloppuna olisi kaksi keikkaa joista toinen on festariveto. Sitten katotaan miten meidän uudet ratkaisut toimii. Nopeuttaako ne vai ei. Ollaan siis yritetty vähentää kaikkea ylimääräistä kamaa kyydistä pois. Rumpuihin mm. tarvitaan kaksi mikkiständiä kahdeksalle mikille. Yhden sais vielä otettua pois kun löytyis snarelle sopiva clamppi. Saiskohan lauluille kans semmoset clampit? Vois ruuvata kaulaan kiinni. Täytyy lähteä kokeilemaan.

M

Kuningasmeininkiä

No ei nyt ihan mutta ihan mukava viikonloppu oli viikko sitten. Hartolassa järjestivät hurjat Kunkkurock-nimisen tapahtuman/pikku festivaalin. Sinnehän sitä porukalla mentiin jo perjantaina. Ryhmän koostumus oli Sami: FOH, Cane: valot ja mie tein lauantain päätapahtumassa monitorit ja ajoin "autoa". "Autosta" lisää myöhemmin.

Perjantaina siis mentiin paikalle hieman ennakoidusta myöhässä itsestämme johtumattomista syistä. Kamat pystyyn ja rokki soimaan. Perjantai-iltana oli avajaisklubi, jossa esiintyi bändi, jonka nimi jäi miulta jo unholaan. Hyvin soi Samin uusi KV2-läjä. Mie keskityin lähinnä ollennaiseen oheistoimintaan.

Lauantai oli yli puolen päivän kun pääsimme takaisin työmaalle. Kamat ulos baarista ja roudaus baarin viereiselle pihamaalle. Telttajuhlat. Ja minkälaiset. Vettä sataa ja ilma on sanottaisko kosteahko siellä viimeeksi viime vuonna leikatulla nurmikolla. Kamat taas pystyyn ja rokki soimaan. Kamoina XRM, LA:n EQ:t ja Turbosoundin kulmat.

Ihan perusmeininkiä koko ilta lukuunottamatta viimeisenä vetänyttä SF-Bluesia. Voi hyvänen aika kuitennii. Olipa hieno keikka! Ja hienoja ammattilaisia koko porukka. Ei paljon turhia ihmetellä. Katottiin ennen keikkaa pikaisesti muutaman kanssa että lavalla on hyvä olla. Silvennoinen ilmoitti että hänelle kelpaa monitoriin sama kuin Raittiselle. No mikä ettei. Vaikka sama. Ilmeisesti kelpasi. Loppu keikan fiilistelin Hammondin+Leslien soundia. Hienoja vehkeitä. Ja Jukka Gustavsson on hieno mies.

Loppu menikin normi tohinoissa. Kamat "autoon" ja kiitoon. Nyt päästiinkin tähän "auto"jupakkaan. Olipa nimittäin paskin kottero, millä olen eläissäni joutunut ajamaan. Voi vit. Ei naurata vieläkään ajatella sitä touhua. Pakettiauto täynnä ääni- ja valorojua ja kolme ukkoa. Ja siinä helevetin lotjassa ei toimi jarrut. Ei siis oikeestaan millään tavalla. 30km ennen Hartolaa kaasun hirttäminen ei loppupeleissä edes yllättänyt. Sami esitti MacGyver-taitojaan tekemällä puhelimen laturin piuhasta palauttimen kaasupedaaliin, jota loput kilometrit vielä oivasti operoi. Kaikille varkaille ja muille luikureille tiedoksi että siinä rotiskossa ei myöskään toiminu tavaratilan ovien lukot.
Onneksi saatiin jarruihin joku tolkku paluumatkaksi. Oli edesvastuutonta ajaa sillä. Anteeksi. Ei käynyt onneksi kuinkaan.

Kiitos Hakki ja kaikki muutkin tapahtuman järjestäjät! Meitä kohdeltiin todella mainiosti. Olisi vaan suuri yleisö saanut löytää myös paikalle. Ens kerralla sitten.



Mie palailen ehkä kohta asiaan. Kolmen tunnin päästä alkaa Stella-kiertue. Porukka on tod. näk. nukkumassa vielä. Mie heräsin jo monta tuntia sitten. Pitänee nukkua matkalla. Mutta siitä lisää myöhemmin.


-U