Huh hellettä

Täällä sitä vaan taas. Kaksikymmentä minuuttia keikan alkuun. Pitkästä aikaa sai rauhassa katella hommat kuntoon ja tehtyä kunnon tsekki. DBTL/Turku on paikka. Vedetään ekana. Onneksi. Näkyi olevan jotain vartin vaihtoja seuraavilla. Tähän mennessä tuttu-saldo: Hanski, pitkästä aikaa. Pitää muistella menneitä kun ehtii. Kameran laturikin löytyi. Huomenna Lahteen johonkin tanssipaikkaan, taas. Puoli viideltä lähdettiin aamulla Joensuusta. Toivottavasti pääsee ajoissa nukkumaan.
Kassellaan

-U-

Tuskaa

On ollu pikkusen kiirettä. Pitää alkaa purkamaan tapahtunutta. Jos muistaa vielä jotain.

Juhannuksen jälkeen oli vuorossa siis Tuska. Insomniumin kanssa reissussa. Hommaan lisäsi tuskaa perjantaina tapahtunut muutto joka aiheutti sen että lauantaina oli tiedossa junamatka pääkaupunkiin. Kiitoksia kaikille muutossa mukana olleille. Tavaraa oli kertynyt taas lisää viime kertaisesta. Mikähän siinä on kun ei mitään osaa heittää pois? Kaksi bussilastillista oli kamaa. Onneksi ei tarvinnut pakuilla tai muilla vehkeillä muuttoa tehdä. Hermo olisi mennyt.

No. "Vähän väsyneenä" aamulla junaan. Unta palloon ja pari tuntia jatkoaikaa unten mailla. Loppumatkan katoin jotain leffaa. En muista enää että mitä.
Tuskassa oli kuulemma takkuillut check-in edellisenä päivänä. Älytön idea että kaksi ihmistä ottaa vastaan bändit, median, vieraat ja muut hännystelijät. Ei tee oikein hyvää kuvaa jos bändit, festivaalin ehkä tärkein ryhmä, jonottaa tunnin passejaan. Ei näin. Mullahan ei samaa ongelmaa ollut. Enemmän meni aikaa että löysin oikeaan paikkaan, mistä sen passin sai.

Sisälle ihmettelemään ja popparitkin (voiko hevibändin jätkistä käyttää poppari-nimitystä?) löytyi heti. Ei ongelmia. Keikkaan oli sopivan lyhyt aika niin ei tarvinnut keksiä sen kummempaa tekemistä.

Kamat oli OK. Edessä Verona ja perushyvä räkki täynnä asiallista rautaa. PA d&b:tä. Hyvä meininki. Vähän joutui toppuuttelemaan kun meinasi desibeliraja mennä aika roimasti rikki. Niinkuin aina. Hyvä keikka. Ei muuta. Matti teki helevetin hyvät valot. Siinä on muuten mies paikallaan. Ja nimenomaan paikallaan. Ei paljon turhia hötkyile mutta hommat hoituu. On ilo tehdä töitä tällaisten tyyppien kanssa. Mie oon muuten aika tavisduunari verrattuna näihin kirurgeihin. Tulee välillä semmonen olo että on erittäin pahasti väärässä paikassa. Tyypit puhuu suomea mutta mie erotan sieltä vain sanan sieltä toisen täältä. Keikan jälkeen perusteellista oheistoimintaa. Batterya ja Jaloviinaa. Ei pahaa.

Kameran akun laturi on muutossa keksinyt jonkun mieleisensä paikan. Mie en sitä löydä. Kuvia on kamerassa ja niitä tulee tänne kun se laturi löytyy.

Tässäpä näitä nyt:


Bäkkäriromantiikkaa. Viimeistelytreenit ennen Tuskaa.


Keikkafiilistelyä.


Kritiikkipalaveri.


Palaveri jatkuu sivummalla.


Keikkamyyjä kokeilee siipiään.


Soturi kiemurtelee syvien ajatustensa syövereissä...


...ja tässä toinen taistelija samoissa hommissa.

Tarinat jatkuu seuraavassa osassa Stella-reissulla.

-U-

Juhannus...

...oli tällä kertaa miltei onnistunut.

Aattona (ilmeisesti perjantaina) oltiin Kalajoella. Which was nice. Juhannuspäivänä (mitä ilmeisimmin lauantaina) tultiin jo takaisin kotiin. Kova oli yritys lähteä illalla vielä johonkin mökille viettämään ns. perinteistä juhannusta mutta eihän se taas lähtenyt. Toisaalta ei myöskään harmittanut yhtään olla kotona. Joten voisi sanoa että oli onnistunut juhannus. Armon vuonna 2007.

Menomatka meni taas perinteisissä merkeissä...


Huomatkaa allekirjoittaneen (vasemmalla) hyvin keskittynyt ilme. Vastapelureita jännittää. Ja syystäkin...


...nimittäin Yatzy kuutosilla! Repikää siitä.

Perillähän homma meni ikään kuin munilleen heti kättelyssä. Oli meidän Speed Queenille (Scania Lahti 31 vm. '84) vähän ahdas mutka bäkkärin portilla ja yllättäen rantahiekka tahtoi tutustua menopeliimme vähän turhan läheisesti. Eli sannassa oltiin ja tiiviisti. Rubikin poikia kadehtien seurasimme kun työnsivät oman pakunsa aidan toisella puolella hiekasta irti sillä välin kun me odotimme kiltisti traktoria apuun.
Kiitos nuorelle traktorikuskille!

Oulun miehet olivat toimittaneet rannalle varsin oivalliset kamat. Etupäässä oli Midaksen XL-200, Drawmerin gatet, dbx:n kompurat ja perus hyvä kattaus efektejä sekä Turbosoundin Aspect-PA:n, jota pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan. Hyvin toimi. Kiitos Eero ja koko muu ryhmä. Pekka veti taas kulmia lukuunottamatta omalla setillä.
Nopeuttaa aika paljon hommia kun on kuuntelut valmiina eikä tarvitse niitä enää tsekissä vääntää. Tällä kertaa mie kerkesin tsekkaamaan kaikki kanavat (vrt. Lahti) joka helpottaa taas meikäläisen hommia melkoisesti.

Keikka meni aivan all right. Kamera jäi emännälle, joka onneksi otti muutaman kuvankin keikalta. Tässäpä teille muutama.


Marjalla oikeaoppisesti stetson päässä. Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä niin mie tykkään amerikkalaisten natiivimusiikista aikastalailla paljon.


Ison maailman meininkiä.


Mikähän se nyt taas? Oiskohan mun virittämissä luutuissa jotain vialla?!


Huomatkaa Janne, joka selvästi innostuu Turbon bassosoolosta.

Keikan jälkeen aikaa viettivät kuka mitenkin. Tarkoitus oli nähdä alku Mokoman keikasta ja lähteä ennen heidän lopettamistaan pois koska ajo tapahtui melko älyvapaasti yleisön ja leirintäalueen läpi. Joka yllättäen onnistui.

Mokomaa olisi voinut vaikka jäädä katsomaan pidemmäksikin aikaa. Ei kuulostanut ollenkaan pahalta. Hyvä Miitri!

Öinen matka Kokkolaan hotelliin:

Tässä tapahtuu jotain sellaista, mistä te ette halua tietää.


Ja selvästi meilläkään ei ole hajua, mitä tapahtuu...


...mutta kaikesta päätellen se oli ilmeisesti jollain tapaa hauskaa.

Eikä hauska loppunut todellakaan siihen. Ei nimittäin bussi ollut Kokkolassa edes pysähtynyt kun hotellin baarin terassilla näkyy Temi omassa kaikkivaltaisessa komeudessaan. Eikun Teiden kuningatar nopeasti parkkiin ja kamat huoneeseen. Eikä edes osattu odottaa, mitä oli luvassa. Ja voi pojat. Temihän se oli käynyt temmeltämässä festareilla jo edellisenä päivänä. Paikkasi jutuillaan menestyksekkäästi aika pahaa pettymystämme suuren sankarimme Basshunterin missaamisesta (meillä on auton tavaratilan seinällä Herra Bassometsurin juliste). Oli kuulemma ollut hirmuinen meininki. Ihan kuin olisi levyltä tullut. Kaikki varmaan ymmärsi vitsin pointin?
Mukava oli taas nähdä tuttuja. Oli Moksut ja Moksujen Oksu, jota ei ole tullutkaan nähtyä pitkään aikaan. Oli Kahvilan jätkät ja Viltsu ja ketäs vielä. No, nähhään taas.

Täältä tähän.
-UG

Rokkia tanssimestaan

No heipä hei.
Viikonloppuna kirjoitin jo yhden tekstin mutta teki yhteys tenän juuri lähetysvaiheessa ja juttu meni bittiavaruuteen. Tästä lähtien pitää kirjoittaa jutut valmiiksi ennen blogiohjelmaan siirtämistä.
Niin. Asiaan. Viime viikolla tehtiin Pekan kanssa taas vähän säätöhommia. Langattomissa kuunteluissa on ollut vähän ongelmia kuuluvuuden kanssa. Pekka tilasi piuhaa ja liittimiä joista näppärinä rakentelimme lisäantennit lähettimien perään. Ystävämme Jone väsäsi vielä mikkiständiin kiinnitettävän adapterin johon antennit sijoitetaan. Kyllä nyt kuuluu. Ja säästettiin tällä ratkaisulla reilu tonni rahaa. Toki semmoinen suuntaava antenni olisi kova juttu mutta vähän kallista lystiä ovat ne vermeet kaikkine lisukkeineen. Näillä mennään toistaiseksi.

Perjantain ohjelmassa oli pistokeikka Helsinkiin. Popparit olivat menneet omia menojaan kuka milläkin ja milloinkin. Otettiin poppareiden korvikkeiksi kuitenkin pari kyytiläistä että saatiin sopiva meteli bussiin ja tunnelma kohdalleen.
Keikkapaikkana oli tällä kertaa Sokos Hotel Presidentin kellarissa sijaitseva klubi. Tai joku tanssipaikkahan se lähinnä on. Keikan aikana tuli joku itseään esittelemättä (tietenkin) kertomaan kuinka hänen dB-mittarinsa huitelee 85 ja 90 välissä, että voiskohan hiljentää kun tulee aika kovaa. Just. Olin antanut itselleni kertoa että tällainen olisi odotettavissa. Tähän tasoa laskemalla varautuneena oli muutenkin jo ongelmia kuulla, mitä on tekemässä. Oli sen verta hyvä yleisö että meinasi Marjan laulu peittyä heidän otettuaan homma haltuunsa. Kiitos paljon! Ja kiitos myös muille yleisöille, jotka ovat keikoille vaivautuneet. Hienoa meininkiä on nimittäin ollut. Taisi tauko tehdä hyvää. Jaksaa porukka taas innostua.

Ja mikä on kanssa hienoa, on se että Heikki on ilmeisesti alkanut nauttimaan nappikuuntelustaan. Laski lavamökä jonkun verran ja taitaa mies kuullakin jotain. Hyvä yhdistelmä.

Keikan jälkeen normaalisti kamat autoon ja epänormaalisti kotimatkalle. Ja vielä epänormaalimpana Elli ratissa ja ainoastaan mie kyydissä. Pekka hyvästeltiin kellarin rampilla ja nokka kohti Karjalaa. Sinnittelin hereillä Mäntsälään asti, jossa laitettiin tankki täyteen ja sen jälkeen nukkumaan. Aurinko oli noussut jo aikoja sitten. Heräsin pari kertaa tupakalle ja kerran kuselle. Eli Ellin autokoulu oli tuottanut tulosta.


Pekan näkymä lavalta.

Mun lauantai menikin sitten ajohommissa. Piti kuskata polttariporukkaa. Naisten. Jo vain. Ei ollu niin paha nakki miltä kuulostaa.

Ensi viikolla Kalajoen juhannusfestivaalit. Mitähän muuta sitä juhannuksesi keksisi? Eipä oo kerinny miettimään.
Syksyksi on tulossa oikeata extrakivaa vähän muissa merkeissä. Siitä myöhemmin lisää. Nyt menee viikot aika tehokkaasti Ilosaarirockia järjestäessä. Menin ottamaan stage managerin pestin. Hyvällä mallilla alkaa olla. On muuten hienot kekkerit taas tulossa. Liputkin menivät taas ennätysajassa.

Eipä kai tässä muuta.
-M-

Mikä siinä on niin vaikeeta

Nyt tekisi jo mieli vähän avautua. Ei taida jaksaa.
No mutta viikonloppu meni taas keikoilla. Perjantaina Vammalassa baarikeikka omilla kamoilla ja lauantaina kesän ensimmäinen festariveto Lahdessa.
Vammala toivotti meidät tervetulleeksi aika roimalla vesisateella. Siinäpä sitten roudaamaan bussi tyhjäksi kun tulee jotain veden ja rakeiden seosta taivaan täydeltä.
Henkilökunta oli mukava. Paikkakin oli mukava. Ihan oikea hyvän kokoinen lava ja muuta mutta se akustiikka. Mitä vittua?
Vieraskirjassa joku oli kommentoinutkin että laulu ei erotu. Ihan aiheesta. Sori vaan mutta kun laulumikistä tulee enemmän rumpuja kun sitä laulua niin se on vähän semmoinen kädet ilmaan-tilanne. Ei riitä enää maalliset keinot. Pakko on vaan vetää niillä korteilla mitä on annettu. Eli pitää alkaa kohta tekemään jotain ratkaisuja tuon mikin suhteen (e935). Se ei ehkä ole ihan paras pienemmille lavoille. Meillä on tosin sama ongelma ollut kaikkien mikkien kanssa. Se lavamöykkä vaan on aika rajua mitä sieltä tulee. Positiivista tosin on että nyt oli eka kerta kun Heikillä oli napit korvissa. Eli nyt on jo neljä viidestä nappikuuntelussa. Helpottaa miun elämää aika paljon. Toivottavasti Heikki tottuu nappimeininkiin ja jää sille tielle.

Purku meni taas vähän pitkäksi. Onneksi aamulla ei ollut kiire mihinkään. Oltiin silti hyvissä ajoin taas liikenteessä ja suuntana Lahti ja siellä jotkut politiikkafestivaalit. Hyvin aikataulussa perillä ja hietön roudaus. Mikä on aina mukavaa. Paitsi tuon backlinen siirtelyyn menee silti aina oma aikansa. Sitä nimittäin on. Pari bändiä vetelis helposti tuolla kamamäärällä. Alunperin oli hyvä fiilis yleismeiningin suhteen kun tuli tietoon että Akun tehtaan kamoilla olisi veto. Taisi olla joku alihankkija liikenteessä. Ei oikein lähtenyt. En ymmärrä että miten PA:sta saadaan stereosta mono mutta näin oli. Ja mikä merkillisintä, sitä ei saatu korjattua vaikka ongelma oli tiedossa. Toinen huomioitava asia mikä tuli mieleen on että kun sain omat kamani etupäässä kiinni niin talkbackistä alkaa kuuluua että juontajat olisi tulossa lavalle. Mit vit?! No eikun intro-cd:tä kaivelemaan ja levy soimaan. Tein tsekin intron aikana. Eli lähinnä liut ylös ja mutu-tuntumalla gaineja joka kanavaan ja perus eq-säädöt, mitkä tietää perstuntumalla. Oli kuulemma joku käynyt kyselemässä poppareilta että onko valmista. Popparithan on valmiita mutta ei tullut mieleen kysyä että onko tekniikka valmis. Ei ollut.

Onneksi multa ei puuttunut kuin toinen Heikin kitarakanava. Se jolla se olisi levitetty stereoksi. Eli taisi lavajätkät ajatella että kun on PA:kin mono niin miksi turhaan kytkeä stereotavaraa. Pöllivät sitten piuhankin (miun oma) siitä vaikkeivat edes kytkeneet koko mikkiä. Hyvä meininki. Meidän jälkeen Zen Cafella ei ilmeisesti tullut lähellekään kaikki kanavat keikan alussa. Ihme hommaa. Viltsu on tahollaan kertonut heidän keikasta. Lukekaa sieltä.

Mitähän muuta. Niin. Tuttuja näkyi paljon. Niin kuin festareilla usein käy. Nopeasti tulee mieleen seuraavat nimet: Hongisto, Hynynen, Sinkkonen, Virtanen, Röning, Viltsu ja ketä kaikkia siellä nyt olikaan. Ei oo sitten pitkilleen nähty. Ja tietysti Kimmo. C-kasettimies helvetistä. Oikea monipuolimies. Kiitos kaikesta! Kimmolta saatiin Kummelin Kultakuume-DVD lainaan. Saatiin mainio Kummeli-viikonloppu päätökseen paluumatkalla. Ilta Lahden vilinässä meni mitä villeimmin. Toisilla vähemmän kuin eräillä. Se ei ole lasten korville sopivaa. Lapset siis sulkekoot korvansa. No en mie teille mitään kerro. Mitään ei tapahtunut.

Ensi viikonloppuna taisi olla taas Helsingissä käyntiä. Tulkaahan pällistelemään.

Nyt alkaa uusi sarja:
Eli tässä esitellään meidän ryhmä ja ryhmän jäsenten kamat lyhykäisyydessään.
Todellista tekniikkajargonia. Anteeksi vaan "maallikot".:)


Pekka tutustuu työkalujensa sisäiseen elämään Karibian auringossa.

Ensimmäisenä vuorossa: Pekka
Tehtävä: monitorit, backline ja kuljetus. Pekka on se kaveri siellä lavan sivussa joka välillä käy hääräämässä myös siellä lavalla. Pekan tehtävä on tehdä poppareiden työ mahdollisimman mukavaksi eli miksata jokaiselle mieluinen kuuntelu. Eli Pekka vastaa siitä mitä popparit kuulee. Kuuleminen helpottaa paljon soittamista. Ilman Pekkaa olisivat keikat aika paljon huonompia. Pökö myös virittää yleensä kaikki kitarat. Mie en uskalla niihin koskea. On kaikkia ihmevireitä ja muuta. Joskus Heikin kitarat olen virittänyt. Vituiks meni sekin. En ala enää.

Monitori-Pepellä on siellä lavan sivussa nätisti yhdessä räkissä Allen & Heath Mix Wizard-tiski, 2kpl Shuren IEM-lähetintä, LA Audio EQ, QSC PLXjotain -pääte ja laatikko jossa on kaikki mikit ja DI-boxit. Nykyään on siis vain yksi kulmamonitoriryhmä lavalla. Muut paitsi Janne ovat löytäneet valon:)
Sen takia vain kaksi lähetintä että Matilla ja Turbolla on langallinen nappisysteemi. Marjalla ja Hiskillä on langattomat.
Jannen kulmat ovat mallia Martin F12.

Tähän piti tulla kuva Pökön räkistä mutta ei sitten osaa tämä juttu kääntää pystykuvia. Pitänee ottaa uusi kuva.

Matkustamisen mahtavuutta:


AC/DC on maailman melkein kovin bändi.


Janne sivistää itseään. (kHrOöMhöOm)


Matti fiilistelee.


Heikki, Elli ja Marja. Marja kertoo vitsiä. Muut eivät ymmärrä.


Kukapa muu ellei meitsi.

Tällaista tällä kertaa. Kassellaan syssymmällä lisää.

M

No niin. Eka keikka takana.
Kamoja pakkailtiin pitkin viikkoa. Mulla ei ihmeempiä muutoksia tullut. Efektiosasto vähän muuttui entisestä ja sain vihdoin kauan kaipaamani frontfillit (aavistuksen liian pienet tietenkin). Eipä noita omia PA-keikkoja ole kuin muutama. Siinä suhteessa säädettiin aika paljon ylimääräistä kamojen kanssa kun lähinnä festarivetoja on tulossa. Monitoriräkki saatiin kuitenkn hyvin kasaan. Se on nyt aika kompakti paketti. Pitää tehdä siitä joku esittely jossain vaiheessa.

Eka keikka oli siis Espoon Tapiola Gardenissa. Ei kuulu miun suosikkeihin. Ensinnäkin roudaus on n. puoli kilometriä. Apukäsiä yksi. Tosin sitäkin innokkaampi. Kiitos hänelle. Auto ei mahtunut sinne luiskaan eli jäi aika hyvin keula pystyyn. Helpottaa tosi paljon painavien kamojen kanssa. Varsinkin kun isoimmat on pyörillä. Nehän ei tunnetusti lähde itsekseen alamäkeen. Tila on myös vähän sinne päin. Oma poka nousi vanhalla tottumuksella mutta splitteri meinasi aiheuttaa pari harmaata hiusta. Paska. Ja yksi SGM -skanneri oli keksinyt levitä just ennen tosi toimia. Paska.
Tsekin jälkeen kävin nukkumassa univelkoja pois. Oli tarkoitus kirjoitella tänne jo matkalla mutta huomasin ettei kannata herätä yöllä kolmelta jos lähtö on vasta kasilta. Aika aneemista oli alkumatka. Loppumatkasta jutut jatkui samasta mihin uudenvuoden päivänä jäi. Juu. Ei siitä sen enempää.

No se keikkahan oli semmonen. Ihan perusveto. Miun mielestä. Kitarahommat rupesi toimimaan uudella tasolla kun vähän muutettiin systeemiä. Tulee stereota ja kaikkee muuta mielenkiintoista. Uusi laulumikki (e935) ei vielä täysin todistanut nerokkuuttaan mutta emme menetä vielä toivoa. Toivo elää suuremmissa lavoissa. Paha vuoto-ongelma edelleen.
Auton pakkaaminen aamuyöstä ei myöskään kuulu suosikkihommiini. Mutta eipä muu auta. Aika leppoisasti homma loppujen lopuksi meni (kiitos kantoapukaverin).

Pekka punnertaa


Ensi viikonloppuna olisi kaksi keikkaa joista toinen on festariveto. Sitten katotaan miten meidän uudet ratkaisut toimii. Nopeuttaako ne vai ei. Ollaan siis yritetty vähentää kaikkea ylimääräistä kamaa kyydistä pois. Rumpuihin mm. tarvitaan kaksi mikkiständiä kahdeksalle mikille. Yhden sais vielä otettua pois kun löytyis snarelle sopiva clamppi. Saiskohan lauluille kans semmoset clampit? Vois ruuvata kaulaan kiinni. Täytyy lähteä kokeilemaan.

M

Kuningasmeininkiä

No ei nyt ihan mutta ihan mukava viikonloppu oli viikko sitten. Hartolassa järjestivät hurjat Kunkkurock-nimisen tapahtuman/pikku festivaalin. Sinnehän sitä porukalla mentiin jo perjantaina. Ryhmän koostumus oli Sami: FOH, Cane: valot ja mie tein lauantain päätapahtumassa monitorit ja ajoin "autoa". "Autosta" lisää myöhemmin.

Perjantaina siis mentiin paikalle hieman ennakoidusta myöhässä itsestämme johtumattomista syistä. Kamat pystyyn ja rokki soimaan. Perjantai-iltana oli avajaisklubi, jossa esiintyi bändi, jonka nimi jäi miulta jo unholaan. Hyvin soi Samin uusi KV2-läjä. Mie keskityin lähinnä ollennaiseen oheistoimintaan.

Lauantai oli yli puolen päivän kun pääsimme takaisin työmaalle. Kamat ulos baarista ja roudaus baarin viereiselle pihamaalle. Telttajuhlat. Ja minkälaiset. Vettä sataa ja ilma on sanottaisko kosteahko siellä viimeeksi viime vuonna leikatulla nurmikolla. Kamat taas pystyyn ja rokki soimaan. Kamoina XRM, LA:n EQ:t ja Turbosoundin kulmat.

Ihan perusmeininkiä koko ilta lukuunottamatta viimeisenä vetänyttä SF-Bluesia. Voi hyvänen aika kuitennii. Olipa hieno keikka! Ja hienoja ammattilaisia koko porukka. Ei paljon turhia ihmetellä. Katottiin ennen keikkaa pikaisesti muutaman kanssa että lavalla on hyvä olla. Silvennoinen ilmoitti että hänelle kelpaa monitoriin sama kuin Raittiselle. No mikä ettei. Vaikka sama. Ilmeisesti kelpasi. Loppu keikan fiilistelin Hammondin+Leslien soundia. Hienoja vehkeitä. Ja Jukka Gustavsson on hieno mies.

Loppu menikin normi tohinoissa. Kamat "autoon" ja kiitoon. Nyt päästiinkin tähän "auto"jupakkaan. Olipa nimittäin paskin kottero, millä olen eläissäni joutunut ajamaan. Voi vit. Ei naurata vieläkään ajatella sitä touhua. Pakettiauto täynnä ääni- ja valorojua ja kolme ukkoa. Ja siinä helevetin lotjassa ei toimi jarrut. Ei siis oikeestaan millään tavalla. 30km ennen Hartolaa kaasun hirttäminen ei loppupeleissä edes yllättänyt. Sami esitti MacGyver-taitojaan tekemällä puhelimen laturin piuhasta palauttimen kaasupedaaliin, jota loput kilometrit vielä oivasti operoi. Kaikille varkaille ja muille luikureille tiedoksi että siinä rotiskossa ei myöskään toiminu tavaratilan ovien lukot.
Onneksi saatiin jarruihin joku tolkku paluumatkaksi. Oli edesvastuutonta ajaa sillä. Anteeksi. Ei käynyt onneksi kuinkaan.

Kiitos Hakki ja kaikki muutkin tapahtuman järjestäjät! Meitä kohdeltiin todella mainiosti. Olisi vaan suuri yleisö saanut löytää myös paikalle. Ens kerralla sitten.



Mie palailen ehkä kohta asiaan. Kolmen tunnin päästä alkaa Stella-kiertue. Porukka on tod. näk. nukkumassa vielä. Mie heräsin jo monta tuntia sitten. Pitänee nukkua matkalla. Mutta siitä lisää myöhemmin.


-U

Digidii

Tulipa tuossa nyt vihdoinkin tutustuttua kunnolla Yamahan DM1000 -merkkiseen vempeleeseen. Ihmeen kauan se onkin mua vältellyt. Pari päivää tuli opiskeltua ja sitten muutama veto. Täytyy kyllä sanoa että ei vieläkään ole ihan mun juttu. Se ei oikein sovi mun tyyliin tehdä hommia. Tai ehkä johonkin mutta esim. Stellan keikoille ei tulis ikinä mieleenkään ottaa tuota etupäähän. Ehkä jonnekin muualle, jossa ei olisi koko ajan hirveesti säätämistä, vois harkitakin. Kahden asian samanaikainen toimittaminen ei onnistu, joka ois aika must juttu. Aika epämääräisen kuuloiset etuset ei myöskään oikein vakuuttaneet.

Mutta toisaalta: se ei oo ihan paska käyttää sitten kuitenkaan jos ei oo kiire ja saa rauhassa säätää niinku nyt oli. Kyseisessä proggiksessa oli paljon muuttuvia tasoja biisien välillä joten valmiit scenet joka biisiin oli aika ehdoton juttu. Onneksi oli kunnolla treeniaikaa, jolloin sai kaikki säädöt tehtyä.
Paljonhan tuolla tiskillä pystyy tekemään ja reititykset ja muut systeemit on kyllä kohdallaan. Eikä oo pahan kokoinenkaan.
Pitää vielä ottaa vähän tuntumaa ja katella että josko se rupeis tuntumaan joltain. Käyttäjästähän tuo on myös kiinni, miten sillä hommat tekee.
Tekis mieli kokeilla noita oikeita livekäyttöön suunniteltuja digihärpäkkeitä. Niillä vois varmaan tehdä ihan kivoja juttuja. Mut eipä oo meillä täällä itärajalla kovin paljoa vaihtoehtoja.

Kohta pitääkin lähteä taas varastolle näpräämään räkkejä kasaan kesää varten. Mitähän sitä ottais?
Viikonloppuna pitäis lähteä pitkästä aikaa monitorihommiin jonnekin pikkufestareille. Kassellaan sitä sit syssymmällä.

Ai niin. Lauantaina oli mielenkiintoinen kokemus. Stella heitti akkarikeikan kolmihenkisenä paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Itsekin olin asiakkaana paikalla. Ensimmäistä kertaa näin bändin keikalla ilman että olisin itse ollut puikoissa. Melko outo fiilis. Oltiin itse asiassa Rumpu-Mattia lukuunottamatta koko orkesteri ja henkilökunta paikalla.

Treeneissäkin käytiin Pökön (monitori-Pepe, nimi muutettu) kanssa kuulostelemassa, mikä on keikkakunto. Ihan hyvin tuntui vanhat biisit lähtevän. Voipi tulla hyvä setti kesäksi.

Täältä tähän.
M

Vähän iisimpi keikka.

Joku aika sitten tuli käytyä tekemässä kansanmusakeikka. Tai mitä lie ollut? Lovefolkiksi itsensä määrittelivät. Ja olipa muuten hieno bändi! Neljä jannua veti ei niin perinteisillä akustisilla soittimilla. Oli avainviulua, tavallista viulua, huiluja ja erilaisia mandoliineja sekä akustinen kitara (basisti ei ollut tällä keikalla mukana). Sibiksen jätkiä olivat eli taitoakin löytyi.

Ja mikä hienointa meikäläisen kannalta: ei tarvinnu viedä kuin yksi di-boxi ja neljä viiskasia. Loput toivat mukanaan. Oli kaikkia hienoja etuasteita ja muita. Ei voi sanoa muuta kuin että mahtavaa. Pieni PA sälppeineen vietiin paikalle ja siinäpä oikeestaan kaikki. Ysin jälkeen olin jo kotona. Näitä saisi olla useamminkin. Viime kerrasta on jo melkoinen tovi.
Noissa joissain konserttisaleissa on vain se vika että niitä ei ilmeisesti aina suunnitella siihen käyttöön (konsertteihin). Varsinkaan jos sinne pitää viedä vähänkin suurempaa kalustoa. On nimittäin porrasta joka suuntaan. Tosin on sitten näitä uudempia hienoja laitoksiakin, joissa voi ajaa vaikka bussin sisälle.

Stellan tiimoilta ei varsinaisesti ole mitään uutta kerrottavaa. Pientä säätöä ollaan tehty suuntaan ja toiseen. Nyt odotellaan vaan keikkoja.

Lähiaikojen TOP-5:

Nine Inch Nails: Beside You In Time -DVD
South Park -TV-sarja
Heroes -TV-sarja
Koti -paikka
Tee -juoma

Ai niin. Se lovefolk-bändi oli Kouon frouva. Kannattaa käydä kattomassa jos tykkää vähänkään sen suuntaisesta menosta.

Kamerakin oli mukana mutta laukussa oli ilmeisesti parempi olla. Pitää yrittää tulevaisuudessa vähän skarpata kuvien tiimoilta.

No nyt niitä on...

Stellalla keikkoja nääs.

01.06. Ilmoitetaan myöhemmin
02.06. Espoo, Tapiola Garden
08.06. Vammala, Baron
09.06. Lahti, Arvorock
15.06. Helsinki, Presidentti
22.06. Kalajoen juhannus
23.06. Ilmoitetaan myöhemmin
06.07. Oulu, Rotuaari Piknik
07.07. Kokkola, Kaarle
08.07. Pudasjärvi
13.07. Joensuu, Ilosaarirock
26.07. Turku, Down by the Laituri
27.07. Lahti, Alex Park
28.07 Ilmoitetaan myöhemmin

Näillä mennään. 90% varmuudella kuulemma. Aika jees miun mielestä.

Muuta ihmeempää ei ole tässä välissä tapahtunut. Käytiin palaveeraamassa PA-toimittajan kanssa. Välillä on aikasta lailla hienoa kun ei tarvii vängätä ja kääntää joka asiasta vaan homma yksinkertaisesti vain toimii. Mahtavuutta.

Hommat selviää lisää.

Eilen oli pitkästä aikaa koko Stella-ryhmä kokonaisuudessaan koolla. Olipa mukavaa. Jäbät (sis. yks tyttö) treenailee uutta matskua. Innolla odotan, mitä on poijjaat saanu aikaiseksi. Huomenna pitää mennä vakoilemaan.
Ryhmäämme on myös saatu uusi jäsen. Nyt meillä on ihan oikea valotyttö. Sekin on mukavaa.
Nyt täytyy toivoa että saadan kaikkia uusia leluja mitä meille on vähän lupailtu. Valoja ja tiskejä ja sun muuta. Uudet lelut on kivoja.

Torstaina kattelin hetken telkkarista Idols Awardsia (vai awardseja?). Olipa melkoista touhua. Eipä vakuuttanut ohjaajan toiminta ei sitten yhtään. Meidän popparit oli kuulemma kaikki paikalla mutta Jannea ei esimerkiksi näytetty kertaakaan koko shown aikana. Turpon näin vissiin kerran. Onneksi sentään Heikin kitara näkyi ja Matti oli kuvissa. Sekä tietysti Marja, jota kuvattiin kiitettävästi. Lähinnä takaa. No. Se on semmosta. Tuosta voisi jatkaa vaikka kuinka mutta on ehkä parempi että ei. Se siitä.

Täytyy myöntää että en muutenkaan juurikaan ole Idolsista innostunut. Vaikka sivuvaikutukset mm. omaan elämääni ovat olleet jollain tavalla merkittäviä, niin ajatuksia tämä kyseinen formaatti silti herättää. Lähinnä negatiivisia. Sen verran viimeisintä kisaa tuli puolipakolla seurattua (meidänkin taloudessa joku sitä suht aktiivisesti seurasi) että oma suosikki sieltä löytyi mutta ei näköjään laulutaidolla tuota kilpailua voiteta vieläkään. Liian aikaisin tippui hän. No. Viihde on viihdettä ja sitä pitää viihdettä haluavalle kansalle tarjota. Sinänsä siinä ei väärää ole koska moni siitä ilmeisesti valoa saa elämäänsä. Mie en vaan ymmärrä. Olenko vajaa?
Tästä aiheesta jatkaminen toisi loputtomn suon. Siis lopetan.
Toivottavasti voittaja(t) käyttävät/osaavat käyttää saamansa huomion hyvin.

Tänä iltana ajattelin käydä ihan asiakkaana katsomassa bändiä. Nykyään aika harvinaista toimintaa on siis luvassa. Mikä on mielenkiintoisinta, niin lämppärinä on bändi, jossa itsekin jonkun aikaa soitin. Toivottavasti menee livedebytointi hyvin.

Palaillaan.

Kesän kuviot selvenee.

Eilen sain vähän infoa tulevan kesän keikoista. Rauhallisempi kesä on tulossa kuin viime vuonna. Ihan hyvä välillä niin. Tosin ehtiihän se kiire vielä tulemaan kumminkin. Eli näillä näkymin Stella-retkue starttaa 2.6. tai sitten mahdollisesti jo 1.6. Saas nähdä. Paikkoja ja muita päiviä ei ole vielä lupa kertoa sen tarkemmin. Keikat julkaistaan aikanaan. Siitä sitten lisää.
Joitakin Insomnium-vetoja on myös tulossa. Se on juhlaa. Helvetin hyvä porukka ja hieno meininki. Ja mikä parasta niin ihan älyttömän kova bändi. Noiden tyyppien kanssa on aina mukavaa olla keikalla. Vielä kun onnistuis nuo ulkomaan hommat niin avot.

Löysin pari muutakin vastaavaa blogia kuin tämä, joita oli oikein mukava lueskella. Terveisiä Viltsulle, jolta sain taas innostuksen tämän tekemiseen sekä Markolle ja Mikelle, joiden blogin löysin vasta äsken. Markon oon joskus tavannutkin jossain. Enpä muista että missä. Mike on mulle uusi naama. Tai en ainakaan muista. Sori. Tässä päässä on rajallinen määrä tilaa. Törmätään jossain.
Aloitin tämän blogin jo joskus 2005 mutta jäipä sitten jostain syystä muutamaan kirjoitukseen. Aloitetaan nyt puhtaalta pöydältä.

Olen aikani kuluksi väsännyt myös nettisivuja, johon tulee sitten vähän kattavammin kaikkea. Siitäkin lisää jahka alkaa olla valmiimpaa. Pitää vähän muistella vielä noita unohtuneita koodaustaitoja. Mitä taitoja? Tuurilla mie näitä teen.
Tämän sivun mustasta taustasta en ole ihan varma että onko hyvä ratkaisu. Pitää kuulostella että jaksaako sitä kukaan katella. Näyttää vaan paremmalta kun nuo muut valmiit templatet (mitä ikinä suomeksi ovatkaan), mitä täällä valmiina oli.

Tää on nyt tämmönen. Palaillaan.
U

Jaaha. Aika helpoksi tämä on nykyään tehty.

Nimittäin tämmöinen päiväkirjan pito. Ja vielä internetissä. Ei perkele. Koittasit nyt vaan ukko muistaa/jaksaa käydä kirjoittamassa tänne. Täähän voi olla ihan hauskakin juttu.