Kotihengailua, räbäytystä ja bittihelvettiä.

Nyt on jo muutama päivä tullut oltua kotona. Ei tunnu pahalta. Helsingissä ahdisti herätä sunnuntaiaamuna. Itse asiassa ahdisti ihan helvetisti. Yöllä oli vielä tullut ihan kunnolla lunta, johonka ei tietenkään ollut varautunut. Kotiin kuitenkin päästiin illalla, mikä oli ihan jees.

Kaikennäköistä palaveria kuulemma pitäis pitää ja kaikennäköistä hommaa ois. Yhdessä jo kävinkin tässä joku päivä. Oiskohan ollu toissa päivänä. Hommia ilmeisesti riittää tästä eteenpäin, mistä en ole ollenkaan pahoillani. Tai näin lupailtiin. Huomenna toinen palaveri. Ei jaksais.

Ennen eilistä oli ihan kunnon pikkujoulufiilikset, mikä on aika mystistä meikäläisen tapauksessa. Eilen oli nimittäin Jns Pop-muusikoiden joulujuhlat mihinkä olisi ollut ihan kiva osallistua. Löysin itseni kuitenkin Teatteriklubilta miksuttelemassa pari rap-artistia. Suoraan sanottuna ei hirveesti naurattanut. Ei kyllä tunteetonta itketäkään. Hra Hannibal oli kyllä mukava ja ammattimainen äijä. Terveisiä! Mutta en olis pistänyt pahakseni nähdä kavereita kuukauden pimennon jälkeen. Keikan jälkeen jalat alle ja baariin. Just kerkesin kaljan juomaan ja pilkkuhan se sieltä tulee. Vetää mustiin. Vitutti kun pientä oravaa. Nyt vitutti oikeasti niin paljon ettei pystynyt puhumaan. Pääsin kuitenkin jotenkin kotiin. Siitä lähtien olen lähinnä kuunnellut doomia. Toimii tähän mielentilaan aika tehokkaasti. Swallow The Sun.

Tässä blogissa on taas jotain kummaa. Joissain aiemmissa jutuissa kuvat aukee ihan väärin. Tai siis ei aukee. Vaihdoin tuon templaten. Ois kuulemma sillä saattanut koodi korjaantua. Ei korjaantunut. Hävitti vaan kaikki linkit. Ei nimittäin yhtään jaksais tätä nyt.