29.12.2007

Selvisinpäs

Joulusta siis. Ei kuulu meikäläisen suosikkijuhliin. Ahdistavaa aikaa.
No mutta se on nyt onneksi takana päin.
Pukki tosin toi Pink Floyd –kirjan, joka oli mieluisa yllätys.

On tullut lähinnä lomailtua joulun ajan. Ennen joulua käytiin Pekan kanssa keikalla aika eksoottisessa paikassa. Niinivaaran kaupunginosassa siellä vaaran päällä on Kolumbus-merkkinen lähiökuppila, johon oli tilattu esiintymään paikallinen 90-luvun Suomi-discosta vaikutteensa ammentava nimi-ihmetys nimeltään Klaus Thunder & Ukkosmaine. Mahtava orkesteri. Klaus ja kosketinsoittajansa Wilhelm Meister tilasi meidät hoitamaan saliäänen sekä taltioimaan keikan. Pekka on tehnyt tehnyt Ukkosmaineelle etupään useammin kuin minä joten luovutin suosiolla sen homman Pökön vastuulle. Itse tarkkailin että nauhoitus sujui eikä urpot kaada kaljaa MacBook Pro -merkkisen studion päälle. Ainoastaan pari kertaa joutui vähän kovemmin älähtämään. Ihme homma vaikka oli tupa niin täynnä kuin vain mahdollista. Ja varmaan aika paljon enemmänkin.

Melko mielenkiintoiset kamat oli paikallinen karaokefirma toimittanut paikalle. Pienellä mielikuvituksen käytöllä kuitenkin tästäkin keikasta selvittiin. Saa nyt sitten nähdä että miten se äänitys onnistui.

Eilen kävin taas palaveeraamassa ensi vuoden kuvioista. Ihan hyvää meininkiä on luvassa. Kerrankin ollaan ajoissa liikenteessä.

Uudenvuodenaaton suunnitelmiin kuuluu räjäyttelyä ja uuden liekinheittimen testailua.
Mietin että jos ei mitään säälittäviä raketteja tänä vuonna hommais ollenkaan kun on oikeeta asiaa luvassa.

Palaillaan taas kun on asiaa.

16.12.2007

Yökala

Meni miun vakoilusuunnitelmat vituiks heti kättelyssä. En kerinny yökalaa sanomaan kun Kimmo jo oli esittelemässä subbasia ja pyytämässä katsastamaan että miten heillä on mikitys hoidettu. Voi hevon sun helvetti että näin se homma pitääkin tehdä. Mie en siis oikeesti ees tienny että K&M:n valikoimassa on tuommosta tavaraa vaikka oon kovasti yrittänyt sitä katalogia tutkailla. Lähtökohtanahan siis on mikkiständien määrän minimoiminen. Ja tämä kyseinen tapaus todisti taas oman kuolevaisuuteni. Voi hyvänen aika kuitenniin. On ollu onneksi kavereilla aikaa pohtia että miten asiat hoitaa mutta ei vaan mulle ois tullu mieleenkään pari noista oivalluksista. Jäljillä ollaan mutta tuossa setissä on semmoisia viritelmiä että ei mitään järkeä. On käytetty sitä mielikuvitusta. Ja kerrankin oikein. Tosin taitaa kariutua uudet hienot ideat jälleen kerran samaan vanhaan asiaan: budjettiin. (Huom! Jos joku on kiinnostunut endorsement-diilistä, niin ottakoon yhteyttä. Tarvetta olis. Sekä Stellalle että Insomniumille☺)
Pari ideaa tuolta täytyy kyllä lainata. Kiitos Kimmo!
Hieno oli systeemi muutenkin. Saksan poikien kamat soi aikastalailla hyvällä soundilla.
Aamuun asti tuli taas Areenalla ihmeteltyä. 20h tais tulla saldoksi tällä kertaa.

Nyt vietän laatuaikaa omassa seurassa kotona. Naispuolisko lähti Tampereelle kattomaan Porcupine Treetä. Ois voinu periaatteessa lähteä itekkin vaan jotenkin tuntuu ettei kiinnosta nyt minkään näköiset keikat yhtään. Joten olkoot.

Viikolla pitäis varmaan lähteä käymään kotopuolessa vanhempien luona ikään kuin jouluvierailulla että ehtii ennen joulua takaisin kotiin ja töihin.

Hyvä Heikki Kovalainen!

11.12.2007

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Aika paljon on tullut tässä tehtyä ihan vain ajatustyötä viime aikoina ja pähkäiltyä tulevaisuutta. Mikä kannattaa ja mikä ei? Nyt liikutaan siellä valintojen maailmassa. En pidä tästä paikasta.

Jonkunlaiseen ratkaisuun sentään pääsin. Aika näyttää miten käy.

No mutta sen olen ainakin saanut päätettyä että iPod Touch on saatava. Ihan perkeleen kallis laite semmoseks. Ja ihan jonninjoutava.

Huomenna onkin muutaman vuoden tauon jälkeen ihan perus kantoapukeikka. Nightwishin kulkue saapuu Joensuuta ilahduttamaan Areenalle. Eli sinne siis. Ei tee joulubonukset ainakaan pahaa meikäläisen tilillä. Pääsee vielä vakoilemaan että mitä metkuja Aholan Kimmo on keksinyt. Mikä on mukavaa.

Semmonen juttu tuli vielä mieleen tuolta Saarbrückenistä kun sieltä nyt ei paljon muuta hyvää jäänyt mieleen niin Anatheman Danny Cavanagh oli siellä hengailemassa ja tuli aina välillä bäkkärille turisemaan meidän kanssa. Ihme hippi oli koko äijä. Mutta hyvänlaatuinen sellainen. Kaverikuvat tuli otettua ja semmosta.
Eli ei ollut ihan turha päivä sekään.

8.12.2007

Kotihengailua, räbäytystä ja bittihelvettiä.

Nyt on jo muutama päivä tullut oltua kotona. Ei tunnu pahalta. Helsingissä ahdisti herätä sunnuntaiaamuna. Itse asiassa ahdisti ihan helvetisti. Yöllä oli vielä tullut ihan kunnolla lunta, johonka ei tietenkään ollut varautunut. Kotiin kuitenkin päästiin illalla, mikä oli ihan jees.

Kaikennäköistä palaveria kuulemma pitäis pitää ja kaikennäköistä hommaa ois. Yhdessä jo kävinkin tässä joku päivä. Oiskohan ollu toissa päivänä. Hommia ilmeisesti riittää tästä eteenpäin, mistä en ole ollenkaan pahoillani. Tai näin lupailtiin. Huomenna toinen palaveri. Ei jaksais.

Ennen eilistä oli ihan kunnon pikkujoulufiilikset, mikä on aika mystistä meikäläisen tapauksessa. Eilen oli nimittäin Jns Pop-muusikoiden joulujuhlat mihinkä olisi ollut ihan kiva osallistua. Löysin itseni kuitenkin Teatteriklubilta miksuttelemassa pari rap-artistia. Suoraan sanottuna ei hirveesti naurattanut. Ei kyllä tunteetonta itketäkään. Hra Hannibal oli kyllä mukava ja ammattimainen äijä. Terveisiä! Mutta en olis pistänyt pahakseni nähdä kavereita kuukauden pimennon jälkeen. Keikan jälkeen jalat alle ja baariin. Just kerkesin kaljan juomaan ja pilkkuhan se sieltä tulee. Vetää mustiin. Vitutti kun pientä oravaa. Nyt vitutti oikeasti niin paljon ettei pystynyt puhumaan. Pääsin kuitenkin jotenkin kotiin. Siitä lähtien olen lähinnä kuunnellut doomia. Toimii tähän mielentilaan aika tehokkaasti. Swallow The Sun.

Tässä blogissa on taas jotain kummaa. Joissain aiemmissa jutuissa kuvat aukee ihan väärin. Tai siis ei aukee. Vaihdoin tuon templaten. Ois kuulemma sillä saattanut koodi korjaantua. Ei korjaantunut. Hävitti vaan kaikki linkit. Ei nimittäin yhtään jaksais tätä nyt.

6.12.2007

01.12. Helsinki (FI)

Aamulla mentiin ensitöiksemme Satanoxin kanssa kannelle aamutupakalle ihailemaan maisemia ja miettimään ihmisten asioita. Mie heräsin kyllä jo aiemmin. Kirjoittelin blogeja ja yritin kuluttaa aikaa kuunnellen muiden paikoitellen aika karmivalta kuulostavaa kuorsausta. Tupakan jälkeen aamupalat kioskilta. Ruissämpylä, keitetty muna ja kolajuoma. 5€.

Mitä helvettiä teet lauantaiaamuna Helsingissä? Ei minua kiinnostaa yhtään lähteä johonkin kauppoihin kiertelemään. Onneksi oli vaimokkeita tulossa reissumiehiänsä vastaan. Näin myös meillä. Vähän aikaa jouduin odottelemaan toisten hotellissa ennen omaan hotelliin pääsyä. Siellä pari tuntia kuulumisia vaihdellen ja syömingin kautta Nosturille. Olipa mukavaa.
Roudaus oli sovittu tehtäväksi isommalla porukalla kun nyt ollaan kuitenkin Suomessa ja kantoapu ei tunnetusti kuulu ensimmäisiin asioihin, mihin kiinnitetään huomiota.
Muut meni takaisin omiin hommiinsa. Mie jäin Nosturiin hengailemaan ja auttelin samalla taas Tuomasta Amojen setin pystyttämisessä. Siinä on muuten kaveri joka osaa arvostaa saamaansa apua. Ainakin saamastani kossupullosta ja kiitoksista päätellen. Eikä siinä mitään. Mukavaahan se on mukavien ihmisten kanssa hommia tehdä ja mielelläni Tuomasta aina autoin vaihdoissa jos kiire oli. Kiitoksia vain itsellesi. Hieno mies. Toivottavasti tulee joskus mahdollisuus tehdä taas hommia yhdessä.

Nosturi on kaikille tuttu paikka. Siitä ei tarvitse löpistä mitään. Jos joku ei ole käynyt niin pahoittelen. Subbastahan sieltä puuttuu. Muuten ei hirveesti oo valittamista muuten kun että roudaushan on ihan perseestä. CD-soitin ei suostunut lukemaan introlevyjä niin meni vähän kikkailuksi. Onneksi kävin testaamassa soittimen ennen keikan alkua niin kerkesin kiikuttamaan koneen etupäähän ja ajelemaan sieltä.

Hyvä keikka. Loistava yleisö, jota oli paljon. Tällä tsempattiin mm. Ruotsin keikkojen jälkeen kun tiedettiin että porukkaa tulee. Hieno lopetus kiertueelle. Eipä paljon parempaa olisi voinut toivoa.

Ja vielä muutama kuva.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Amorphis tarkistelee.


Viimeinen biisi.


Pikku pilan valmistelua.


Toteutus.


Ja lopputulos.


Toinen pieni pila.

30.11. Dagen efter metal party

Kävi nimittäin niin että eilisessä tohinassa jätettiin rakas kulkupelimme keikkapaikan pihaan. Sehän se oli taas viisautta. Aamu alkoi rangaistuksen omaisella jalkamarssilla autolle. Pari kilometriä enemmän tai vähemmän kamaa kannossa portaita lähinnä ylös päin takaisin keikkapaikalle meinasi lannistaa useammankin metallisoturin. Pienen tuumaustauon päätteeksi saimme aikaiseksi suunnistaa kohti keskustaa. Parkkipaikan etsiminen osoittautui taas yllättävän vaikeaksi. Sukramin tehtyä muutama u-käännös Tukholman ruuhkassa paikka kuitenkin löytyi. Ja eikun taas. Ajoneuvosta nouse. Ja sitten käveltiin taas niin perkeleesti. Vanhassa kaupungissa käytiin maittavalla pihvilounaalla, jonka jälkeen ostostelua parissa kaupassa ja jalkamarssilla takaisin autolle.
Terminaalissa oltiin hyvissä ajoin odottelemassa laivan lähtöä. Koti kiilui jo silmissä. Seuraavan kerran kun herätään niin ollaan Suomessa! Sehän toimii!
Verovapauskaupasta piti tietysti käydä ostamassa tuliaisia kotiväelle sekä tietysti itselle. Ostokset olivat nestevoittoisia. Kotiväelle semmoisia nesteitä, mitkä saa tuoksumaan hyvälle. Itselle semmoisia mitkä saa haisemaan pahalle.
Mentiin koko porukka hyvissä ajoin nukkumaan. Ihan oikeasti! Mutta miksi, sitä tarina ei kerro.

Rakas automme löytyi. Sitähän pitää juhlia.


Ministerit yrittää päästä laivan.


Laivalle valmistautumista.


Yksi mahdollinen vaihtoehto aikaiseen Nukku-Matin tuloon.

29.11. Tukholma (SE)

Tukholman majoitus osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Vanha laiva, josta oli rakennettu hotelli. Siinä se Slussenilla, vai mikä se paikka on nimeltään, rannassa oli parkissa. No mikä ettei. Täähän toimii. Ihan oikea paikka puleille. Autolle yritettiin vielä Goatin kanssa ettiä paikkaa mutta eihän siitä mitään tullut. Lähin sakkopaikka sai kelvata. Eipä tullut sakkoja. Aamun sarastaessa kömmittiin punkkiin ja nukuttiin iltapäivälle.
Ja taas on pimeetä. Mahtavaa.
Keikkapaikka löytyi muutaman kilometrin päästä. Linnuntietä. Autolla tuplasti. Saavuttiin ensimmäistä kertaa samaan aikaan pelipaikalle bussilaisten kanssa. Roudaus ja ihmettelyä. Sukram vaihtoi tomeihin kalvoja mikä aiheutti pientä hämmästyksen sekaista hilpeyttä. Satanox vaihtoi kieliä. Mie vaihdoin kuulumisia paikallisten kanssa. Perusperus odottelua. Paitsi ei ollut taas sitä nettiä. Mikä ihmeen paikka tämä Ruotsi oikein on? Tällä kertaa meille oli jopa ihan ikioma bäkkärikoppi. Ruokakin löytyi yläkerrasta pienen vaivan jälkeen. Hyvää oli. Graavilohta, kylmää ja kuumaa lihaa ja valkosipuliperunat. Salaatit jätin taas hipeille. Melkoinen kompleksi on tämä rakennus. Joku nuorisokeskus tai vastaava. Fryshuset. Hirveesti kaikkia palloiluhalleja ja sen semmosta. Ja sitten yksi paheen pesä. Melko paska sellanen.

Ihan hyvää kamaa. Etupäässä yllättäen MH3 ja ihan perus prossut: dbx, BSS, Drawmer, TC, Yamaha ja sitä rataa. Lavan päässä MH2 ja ihan ok kaikki muutenkin. PA EAW:n jotain. Jotain semmoista joka ei toiminu tähän paikkaan ei sitten ollenkaan. Niillä mennään mitä on. Eihän tässä muukaan auta.
Ja taas ruotsalaisten desibelien kyttäys. Taas tuli talonmies ilmoittelemaan että vähän kovaa ajelet. Päätteet kuulemma punaisella. Kyselin mittaria ja tarkistin sillä niin se vähän reilu sata oli tulos tyhjässä salissa. Hyvä hyvä. Tästä on hyvä lähteä.
Talon pentti tuli siinä sitten kyselemään tsekin jälkeen että onko kaikki hyvin. Sanoin että on muuten mutta kun en ole alkuunkaan tyytyväinen soundiin. Kaveri sanoo että ei täällä ikinä saa hyvää soundia. Mie että jaa, no onpa hieno homma. Sitten tämä kaveri siihen että mitä ihmettä meikäläinen valittaa kun ihan hyvältähän tämä kuulostaa. Jaaha. Tulipahan siinä vain mieleen että mitä nää täällä sitten oikein normaalisti puuhailee.
Keikan jälkeen kertoi vielä tämä jannu että viikon päästä alkaa remontti. Akustoivat paikan uudestaan ja asentavat line arrayn. Hyvä. Ei ois harmittanut jos olisivat hoitaneet rempan vaikka vähän aikaisemmin.
Sain keikan aikana kuitenkin homman jotenkin kasaan ja hoidettiin taas keikka kotiin.
Jätkiä taisi vähän jännittää kun kuulivat että Entombedin laulaja olisi tulossa kattomaan ja porukkaa oli taas aika nihkeästi mutta sen verran takuuvarmaksi on hiotunut paketti että täydellistä epäonnistumista on melkein mahdoton tehdä. Eli loppujen lopuksi taas ihan ok veto. Kotoista kieltä kuului taas yleisöstä. Sehän ei ikinä haittaa.

Keikan jälkeen alkoi olemaan porukka jo vähän kiertueenloppumisfiiliksissä. Saatiin kamat roudattua autoon ja alettiin ottamaan vähän rennommin. Se meidän oma bäkkäri muuttui vähitellen yleiseksi diskoksi, joihin oli kutsuttu myös toverit StS:ta. Juhlat jatkui siihen asti kun järjestyksenvalvojaksi arveltu henkilö sai ilmeisesti tarpeekseen ja kehotti kohteliaasti meitä poistumaan paikalta. No sehän ei metalparty-miehiä lannista. Koko lössi bussiin jatkamaan huutamista. Tällä välin oli ilmeisesti loputkin kamat saatu sullottua traileriin koska Amot liittyivät seurueeseen.
Tässä vaiheessa alkoi ilmassa olla jo halailua ja kiittelyä hyvin menneestä kiertueesta.
Bussin keula kohti Ankkuribaaria. Bileet jatkukoot siellä. Ja siellähän oli melkein koko porukka. Ainoastaan yksi anonyymi taiteilija ei päässyt sisään. Poke oli kysellyt että onko ongelmia. Taiteilija oli vastannut kysymykseen hänelle juuri esitetyllä kysymyksellä ja yllättävää kyllä, ovet eivät enää auenneet. Oli sitten mennyt bussiin juomaan giniä. Myö sen sijaan jatkettiin tansseja. Ja hyvät tanssit olikin. Siinä oli ruotsalaiset tytöt ihmeissään.
Taksilla burgerin kautta ”hotelliin”.

Tukholma aamuvarhain.


Puuhastelua.


Keulakarsina.

3.12.2007

28.11. Oslo (NO)

Matka kesti yllättävän pitkään kun tiet pieneni Saksan moottoriteihin tottumisen jälkeen. Oli jo pimeää kun saavuttiin paikalle ja yöllä lähdetään Tukholmaan, joten ei paljon kaupunkia päässyt ihastelemaan. Tää Rockefeller onkin sitten jo ihan oikee keikkapaikka. Katsomoa löytyy kolmessa kerroksessa. Kapasiteetti on vaatimattomat 1200. Samaan kompleksiin kuuluu kaksi muutakin klubia. Toinen vieläkin isompi ja toinen reilusti pienempi.
Iso setti EAW:ta, Iso H2k, 2ch dbx:n 160SL (se sininen putkikompura), 8ch dbx 160A, 8ch dbx 1066, 12ch Drawmer DS501 sekä aika vakuuttava efektivalikoima sis. 2290, PCM42, PCM81, PCM91, M2000, SPX900 ja SPX990. Kattava mikkivalikoima ja mukava tyttönen talonhenkilönä.
Vähän hankala paikka miksata etupään sijainnin takia.

Ennen keikkaa ihmeteltiin jonoa naapurissa (se isompi halli) olevalle Kentin keikalle. Ihmettely jatkui keikan jälkeen. Kolme iltaa loppuunmyyty. Meillä taasen oli vähän tyhjän oloista. Parempi veto kuin eilen kaikin puolin kuitenkin. Hyvä mieli. Kotopuolestakin lähestyttiin työhommien puolesta, mikä lisäsi vielä iloa. Väsyttää ihan helvetisti. Nukuin StS:n keikan ajan ja nyt on ihan kuollut olo. Huomenna nukutaan Tukholmassa koko päivä. Jos sitten taas pääsis kartalle. Vähän alkaa ja välillä vilahtelemaan semmoinen jännä haikeuden tunne. Tähän on kuitenkin jo sen verran päässyt tottumaan ja ihmiset tullut tutuiksi että... no silleen. Tiiätte varmaan.
Ei sillä. Kyllä on ihan saatanan hienoa päästä kotiin. Muutaman päivän päästä.

Suomesta kuuluu mielenkiintoisia uutisia. Ei taida olla enää Hawaijipaitakeli vai mikä se niin harmittaa?

Välipalapöytä mallia Norja.


Rockefellerin ohjelmistoa.


Ja naapurin.


Sami from Amorphis.


Ei kysyttävää.


Näkymä ensimmäiseltä parvelta. Ylemmäs en enää jaksanut kiivetä.


Elekee sinne menkö! Tulukee tänne. Kent. Höh.


Itse valitsin hevin.


Oli sitä joku lopulta eksynyt tännekin.


Ruokailu mallia buy-out. Oli muuten hyvät lätyt.

27.11. Göteborg (SE)

Päivä alkoi laivamatkalla salmen yli Göteborgiin. Aika hujahti pelaillessa erilaisia arvoituspelejä. Vallattiin ravintolan keulan osa ja saatiin olla aika rauhassa. Vähän nimittäin katteli muut asiakkaat kun mölyttiin siellä. Asiallisesti oltiin mutta lähteehän tämmösestä ryhmästä ääntä ilman ilolientäkin. Meitä on kokonaisuudessaan 23 ukkoa liikenteessä.

Perille päästiin pienen kiertotien kautta. Ensiksi kamat hotelliin. Sen jälkeen herra suunnistaja laittoi keikkapaikan osoitteen navigaattoriin. Ei kuitenkaan välittänyt että minkä keikkapaikan. Löytyihän se Torgatan Göteborgistakin. Tosin kyseistä osoitetta tarvitaan vasta huomenna. Vähän siinä kateltiin että nyt ei näytä ihan rokkiklubin paikalta kun ympärillä oli hienoja putiikkeja ja virastotaloja. 900m meni vain ohi, joten ei paha virhe.

Porrasroudaus. Parvella varustettu pikku klubi. L’Acousticsin ARCSia kaksi puolellaan. Siihenpä se ilo sitten jäikin. A&H GL4000, dbx, TC, SPX. Ihan perushommia. Monitorit etupäästä. Neljä ryhmää on aavistuksen vähänlaisesti. Ahdas ja erittäin kovasti resonoiva lava. Ei kuulemma ollut oikein hyvä olla lavalla kun ukot vain tärisi vaikka monitoreista ei edes tullut bassoa. Talon äijä oli semmonen hiihtäjä ettei kiinnosta uudestaan nähdä. Viidennellä kerralla kun kyselin jo vähän hermostuneena että löytyykö sitä dirkkaboksia bassoon vähän nopeesti vai ei vai lähdenkö ostamaan, niin rupesi tapahtumaan. Tosin hitaasti. Keikan aikana kaveri kyttäili vieressä ja tarkkaili desibelejä. Muutaman kerran samanlaisissa ahtaammissa paikoissa olen autellut Tuomasta Amojen vaihdossa että pysyttäisiin aikataulussa. Nyt pääsi kytkemään piuhaa ja laittamaan mikkiäkin kun ei talon penttiä näkynyt missään. Kulli.

Kantoapu toimi ja oli mukavaa sakkia. Heille kiitos. Ruoasta en edes viitsi puhua. Syömäkelvotonta.

Kattelin vähän aikaa StS:n ja Amojen keikkoja. Yleisö oli lähinnä suomalaisia tai suomensukuisia. Kauheessa kunnossa. Ois saanu olla enemmänkin kun vähän väljäksi jäi sali.
Oma keikka oli kans. Ihan normi veto.

Hotellissa nautittiin Pimpolan kanssa poikien hankkimat Keba-eläinrullat Uuno Epsanjassaa katellessa. Ei saatu vieläkään katottua loppuun asti. Uni tuli taas aika äkkiä.

Ajantappohommissa laivalla.

(Pimpola)

Ajantappohommissa laivalla.


Sticky Fingers.

(Pimpola)

Sticky Fingers 2.


Kiva.


Komentokeskus.


Haloo, kuuluuko? Ei nimittäin näy.


Keikka.


Täällä on ihmisen hyvä levähtää.

26.11. Välipäivä

Vosselaarista keikan jälkeen nokka kohti Fredrikshavnia Tanskan pohjoispäässä. Gps näyttää matkaksi rohkaisevasti 1018km. Mie otin ensimmäisen ajovuoron. No enhän mie jaksanu. Aika piakkoin piti vaihtaa ja Vänni ratin taakse. Jossain vaiheessa sitten havahdun ihmettelemään että missä sitä ollaan niin olivat sakemannit laittaneet moottoritien poikki ja kaikki liikenne ohjattiin kiertotielle johonkin keskelle maaseutua. Ei oikein sujunut. Kello on neljä yöllä ja täällä on ihan älytön ruuhka. Ei ymmärrä. Samaan aikaan auto ilmoittaa halunsa tankille ja kompassi näyttää täysin päinvastaista suuntaa kuin mihin pitäisi olla menossa. Ja Gps on sekaisin kun sen mielestä pitäisi mennä takaisin sinne moottoritielle, johon ei päässyt. Auto ympäri ja pois ruuhkasta ja lähimpään kylään ettimään tankkia. Että voi olla sekin vaikeaa. Löytää siis automaatti johon käy kortti tai setelit. Kaikki paikathan on luonnollisesti kiinni. Vähän ennen viittä löydetään huoltamo, joka aukeaa sopivasti viideltä. Sinne odottelemaan. Olin pihalla tupakalla kun koko diesel-paratiisi herää eloon ja valot syttyy. Semmonen jumalainen valo valtasi ympäristön. Helpotus. Alkoi nimittäin vähän pinna kiristyä jo harhailusta. Vähän kaikilla. Kerrottakoon nyt vielä että jollain kusijupakka/tupakkatauolla näytti Gps jäljellä olevaksi matkaksi 666km.

Jossain Hampurin lähistöllä tapahtui tämä. Kello viisi aamulla ja liikenne on pikkukaupungissa samanlaista kuin Suomen kaupungeissa neljältä iltapäivällä. Ja siinä maaseutua tutkaillessa tuli kiinnitettyä huomiota myöskin että noin joka toisessa talossa oltiin hereillä. Silloin neljän maissa maanantaiaamuna. Ihme porukkaa. Mitähän puuhailevat?

Sukram ajoi auringon noustessa Tanskan läpi ja 11 maissa päästiin hotelliin. Aika juhlava fiilis. Lampputehtaankin näin. Martin luki isolla seinässä. Oltiin tultu pohjoismaihin. Sen huomasi mm. maksullisesta netistä. 7€/24h. Semmoset mieheen. Koko päivä huolellista rentoutumista. Nukkumista, peseytymistä, netteilyä ja nukkumista.
Heräsin joskus iltapäivällä puhelimen soimiseen. Kaljaporukka kutsui. Käskivät ottaa läppärin mukaan kun eivät kuulemma pystyneet enää puhumaan. Vähän arvelutti että mitä seuraa mutta olivatkin vaan niin voipuneita. Pienimuotoista oluen juontia ja surffailua. Aivan mukavaa.

Porukalla käytiin syömässä viereisessä ravintolassa amerikkalais-malliset pizzat. Hyvin toimivat tähän tilanteeseen. Meat Lover oli lärpäke nimeltään. Eihän semmoista voi lihansyöjä vastustaa. Ensimmäiset pizzat muuten tällä reissulla. Aika hyvin. Ruokajuomaksi tietenkin Beer Tower. 4l putki jossa hana. Toimii. Jälkiruoaksi Irish coffeet ja pienen kaupunkitiedustelun jälkeen takasin hotellille.
Tällä välin oli myös kiertuekumppanit saapuneet paikalle ja liittyivät pian seuraan. Juhlan tuntua Tanskan maalla.

25.11. Vosselaar (BE)

Belgia toivotti meidät tervetulleeksi sateella. Biebob oli tämän paikan nimi. Melko pieni klubi melko pienessä kaupungissa. Oli pientä laiskuutta ja velttoutta ilmassa. Vähän kiire tuli lopulta ja StS ei tehnyt äänentarkistusta ollenkaan. Keikka meni taas oikein hyvin. Paljon porukkaa. Joku tyyppi oli tullut Costa Ricasta pelkästään Insomniumin takia. Ranskasta ja mistä lie muualta oli myös jengiä. Sekopäitä.

Keulassa taas MH3 ja 4x dbx 166 + 4x DS201 + M2000 + SPX900 + dbx:n se hauska sub synthesizer –mikä lie mokkula ja kai jotain muutakin. PA oli mulle entuudestaan tuntematonta merkkiä ja soundas aika oudolta.

Keikan jälkeen takaisin homeelta haisevalle bäkkärille nuilottamaan. Bäkkäri sijaitsi lavan alla kellarissa ja sinne pääsi ainoastaan lavan kautta, joten StS:n jälkeen kamat kainaloon ja käytävään odottelemaan. Nettikin lopetti toimimisen joten aikasta lailla tylsää oli loppu ilta. Eikä se luonnollisesti kantanut sinne kellariin asti missään vaiheessa. Mietittiin että miten kävisi jos lavalla syttyisi tulipalo. Muuttuisi backstage yht´äkkiä katakombiksi. Hieno meininki.
Pimpola teki Amoillekin valot tänään kun paikalta ei löytynyt minkään näköistä valomiestä. Tiskin ohjeet oli flaamiksi tai joksikin muuksi ymmärrettäväksi paikalliseksi kieleksi väännetty. Ammattimies kuitenkin hoiti homman kotiin.

Pienemmillä lavoilla, niin kuin täälläkin, joutuu aina tekemään jonkin sortin ratkaisuja lavalle mahtumisen kanssa. Lähinnä se koskee rumpuja bassokaappia ja kitarakaappeja. Niiden kanssa on sitten erilaisia sovelluksia. Joskus toimivampia, joskus vähemmän toimivampia. Yleensä kuitenkin toimii.

Kaiken tämän hauskan jälkeen oli vuorossa autoilua. Sehän toimii aina.

Tämän näköinen paikka tällä kertaa. Biebob.


Ja sisältä.


FOH.


Vessa.

(Pimpola)

Keikka.

(Pimpola)

Helvetin hauskaa.

(Pimpola)

27.11.2007

24.11. Dordrecht (NL)

Amsterdamista takaisin etelään päin Bibelot -nimiselle klubille. Todella oudon näköinen paikka. Ihan hyvällä tavalla. Korkea kuin mikä. Kaikuisa halli. Ei hyvä.
Ennen tsekkiä käytiin kaupungilla pyörimässä. Hieno oli. Mie tykkään tästä näiden arkkitehtuurista. Suurimmaksi osaksi punatiiltä ja talot on kaikki erilaisia. Tämä siis koko Hollannissa. Käytiin kauppoja kattelemassa. Samat Henkkamaukat ja Vero Modat on täälläkin. Ja Dreesman.

Martinin W8 2xsub + 2xmid/hi /puoli. Yläkomerot liian alhaalla. Aika kovaa tuli taas päästeltyä mutta hevi on heviä. Joku kivikautinen Yamaha oli etupäässä. Lisäksi räkillinen Behringeriä. En edes koskenut niihin. Ei tarvinnu kun tiskissä ei riittänyt kanavat minkäänlaiseen patchaamiseen. Efektit ihan perusjuttuja. Yleisö oli vähän skarpimpaa kuin eilen. Ihan jees meininki. Keikan jälkeen jäätiin vielä tonteille heilumaan ja pitämään jotain yleistä huutokilpailua. Kova oli möykkä bäkkärillä kun 20 ihmistä mesoaa. Mutta mukavaa oli.
Yöllä ajeltiin taas Amsterdamiin. Tällä kertaa jäätiin hotellille.
Ei hävinny muuta kuin Electron. Hienosti tehty. Vahvaa osaamista.

Pitkänä miinuksena mainittakoon internetin puuttuminen tyystin. Porukka muuttui täysin kun ei ollutkaan tuttua turvallista pakopaikkaa. Piti keskustella ihmisten kanssa. Pelottavaa.

Turistihommia.


Aina ei nappaa.


...vaikka maisemat on tätä luokkaa.


Päivän ohjelma.


Volkmar pitää kuria paikalliselle tekniikalle.


Ja perinteinen etupään kuva.


Keikka.

23.11. Utrecht (NL)

Heti Hollantiin päästyämme maisema ja yleinen fiilis muuttui huomattavasti mukavammaksi. Jotenkin piristäväksi. Erilaiseksi. Reilu viikko oltiin Saksassa, joten alkaa vaihtelu tehdä hyvää.

Pieni on paikka mutta ihan hyvän tuntuinen. Bäkkärin seinillä olevien julisteiden perusteella täällä on soittaneet niin Therapy? kuin Porcupine Treekin, joten ei ihan turha paikka. Niin pieni lava ettei toista rumpusettiä saanut mahtumaan järkevästi millään joten vedettiin kaikki bändit Amorphiksen kannuilla. Talonmies oli ihan huippu. Todella ystävällinen, avulias ja puhelias. Kunnon erikoismeininkiä. Sain ensimmäistä kertaa kaikki haluamani kanavat käyttöön. Eli lähinnä lisänä aikaisempaan toiset kitaramikit. Ja kaiken huipuksi vielä haikkaa, rideä ja kiippareita lukuun ottamatta kaikki omiin kanaviin, joten sai säätää ihan rauhassa. Ja olipa kyllä hyvä vetää. Tiskinä MH3 ja räkissä TC:t, SPX90, Drawmeria, BSS ja useampi dbx. Simple but it works, niin kuin talkkari sanoi.
Loppuunmyyty keikka ja tunnelma oli hyvä. Alun jähmeyden jälkeen porukka lämpeni hyvin. Nepä taitaa täällä olla muutenkin vähän hitaammin syttyvää sakkia.
Suomalaisiakin oli yleisössä jonkin verran ja Suomen lippukin liehui. Mukavaa oli.
Paitsi että netti ei toiminut kunnolla.

Ja oli sitä ruokaa sitten kuitenkin. Joku virhe oli tullut. Hyvä.

Pojat on käyneet täällä aiemminkin. Vuosi sitten Satyriconin kanssa. Ei kuulemma ollut juhlimista. Eivät olleet antaneet minkäänlaista bäkkäriä edes. Lavan takana olevalla lastausalueellakin oli ollut tungosta. Nimittäin Satyriconin kuntosali.

Keikan jälkeen pienimuotoista kaljoittelua ja nokka kohti Amsterdamia. Kamat hotelliin ja taksilla keskustaan. Käytiin kattelemassa näyteikkunoita ja pari kuppilaa.

Ota tästä nyt sitten jotain selvää.


Tai tästä.


Parhautta.


Ja muuta.


Sen verran usvainen paikka ettei kunnon kuvaa saanut otettua.


Maisema.