Digidii

Tulipa tuossa nyt vihdoinkin tutustuttua kunnolla Yamahan DM1000 -merkkiseen vempeleeseen. Ihmeen kauan se onkin mua vältellyt. Pari päivää tuli opiskeltua ja sitten muutama veto. Täytyy kyllä sanoa että ei vieläkään ole ihan mun juttu. Se ei oikein sovi mun tyyliin tehdä hommia. Tai ehkä johonkin mutta esim. Stellan keikoille ei tulis ikinä mieleenkään ottaa tuota etupäähän. Ehkä jonnekin muualle, jossa ei olisi koko ajan hirveesti säätämistä, vois harkitakin. Kahden asian samanaikainen toimittaminen ei onnistu, joka ois aika must juttu. Aika epämääräisen kuuloiset etuset ei myöskään oikein vakuuttaneet.

Mutta toisaalta: se ei oo ihan paska käyttää sitten kuitenkaan jos ei oo kiire ja saa rauhassa säätää niinku nyt oli. Kyseisessä proggiksessa oli paljon muuttuvia tasoja biisien välillä joten valmiit scenet joka biisiin oli aika ehdoton juttu. Onneksi oli kunnolla treeniaikaa, jolloin sai kaikki säädöt tehtyä.
Paljonhan tuolla tiskillä pystyy tekemään ja reititykset ja muut systeemit on kyllä kohdallaan. Eikä oo pahan kokoinenkaan.
Pitää vielä ottaa vähän tuntumaa ja katella että josko se rupeis tuntumaan joltain. Käyttäjästähän tuo on myös kiinni, miten sillä hommat tekee.
Tekis mieli kokeilla noita oikeita livekäyttöön suunniteltuja digihärpäkkeitä. Niillä vois varmaan tehdä ihan kivoja juttuja. Mut eipä oo meillä täällä itärajalla kovin paljoa vaihtoehtoja.

Kohta pitääkin lähteä taas varastolle näpräämään räkkejä kasaan kesää varten. Mitähän sitä ottais?
Viikonloppuna pitäis lähteä pitkästä aikaa monitorihommiin jonnekin pikkufestareille. Kassellaan sitä sit syssymmällä.

Ai niin. Lauantaina oli mielenkiintoinen kokemus. Stella heitti akkarikeikan kolmihenkisenä paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Itsekin olin asiakkaana paikalla. Ensimmäistä kertaa näin bändin keikalla ilman että olisin itse ollut puikoissa. Melko outo fiilis. Oltiin itse asiassa Rumpu-Mattia lukuunottamatta koko orkesteri ja henkilökunta paikalla.

Treeneissäkin käytiin Pökön (monitori-Pepe, nimi muutettu) kanssa kuulostelemassa, mikä on keikkakunto. Ihan hyvin tuntui vanhat biisit lähtevän. Voipi tulla hyvä setti kesäksi.

Täältä tähän.
M

Vähän iisimpi keikka.

Joku aika sitten tuli käytyä tekemässä kansanmusakeikka. Tai mitä lie ollut? Lovefolkiksi itsensä määrittelivät. Ja olipa muuten hieno bändi! Neljä jannua veti ei niin perinteisillä akustisilla soittimilla. Oli avainviulua, tavallista viulua, huiluja ja erilaisia mandoliineja sekä akustinen kitara (basisti ei ollut tällä keikalla mukana). Sibiksen jätkiä olivat eli taitoakin löytyi.

Ja mikä hienointa meikäläisen kannalta: ei tarvinnu viedä kuin yksi di-boxi ja neljä viiskasia. Loput toivat mukanaan. Oli kaikkia hienoja etuasteita ja muita. Ei voi sanoa muuta kuin että mahtavaa. Pieni PA sälppeineen vietiin paikalle ja siinäpä oikeestaan kaikki. Ysin jälkeen olin jo kotona. Näitä saisi olla useamminkin. Viime kerrasta on jo melkoinen tovi.
Noissa joissain konserttisaleissa on vain se vika että niitä ei ilmeisesti aina suunnitella siihen käyttöön (konsertteihin). Varsinkaan jos sinne pitää viedä vähänkin suurempaa kalustoa. On nimittäin porrasta joka suuntaan. Tosin on sitten näitä uudempia hienoja laitoksiakin, joissa voi ajaa vaikka bussin sisälle.

Stellan tiimoilta ei varsinaisesti ole mitään uutta kerrottavaa. Pientä säätöä ollaan tehty suuntaan ja toiseen. Nyt odotellaan vaan keikkoja.

Lähiaikojen TOP-5:

Nine Inch Nails: Beside You In Time -DVD
South Park -TV-sarja
Heroes -TV-sarja
Koti -paikka
Tee -juoma

Ai niin. Se lovefolk-bändi oli Kouon frouva. Kannattaa käydä kattomassa jos tykkää vähänkään sen suuntaisesta menosta.

Kamerakin oli mukana mutta laukussa oli ilmeisesti parempi olla. Pitää yrittää tulevaisuudessa vähän skarpata kuvien tiimoilta.