16.11. Glauchau

Glauchauta kohti lähdettiin ajamaan hyvin nukutun yön jälkeen. Tai en tiedä tuosta bailuporukasta. Aika kuollutta porukkaa. Auton ikkunasta hämmästelin vielä Tempelhofin massiivisuutta. On se iso. Sovittiin Vännin kanssa että se ajaa pois kaupungista ja mie jatkan siitä. Näin myös tehtiin. Parin sadan kilometrin verran on nyt tullut tutustuttua täkäläiseen liikennekulttuuriin. Ja voin teille, rakkaat kuulijat, kertoa että en tykännyt siitä yhtään. Ihan tyhjäpäistä touhua. Jengi pelaa Tetristä autoilla 140km/h vauhdissa. Joka puolelta lappaa porukkaa ja mitä pienempi kolo, niin sitä hanakammin sinne on sitten päästävä.
Rekkakuskeilla on joku todella paha ongelma tai ne on vaan tyhmiä. Jostain syystä siitä kaverista on päästävä ohi vaikka ei rahkeet ihan riitäkään. Minuutti- ja kilometritolkulla painavat mulkut vierekkäin eikä kumpikaan anna periksi. Saunan taakse moi. Ihan hienoja maisemiakin olisi ollut jos olisi ehtinyt ihailla. Tähän asti on matkustettu yöllä niin on jäänyt vähän hämäräksi että miltä täällä näyttää.

No päädyttiin kuitenkin ehjänä perille. Viimeinen kilometri toi mieleen lähinnä Venäjän. Oltiin siinä sitten vähän että mihinkä sitä nyt on jouduttu. Eihän täällä edes asu ketään. Näinköhän tänne tulee ketään?

Amorphis crew eli Sami(Hannu) ja Tuomas oli jo kasaamassa backlinea. Kateltiin että ei ole taaskaan delayta. Kotona ennen lähtöä kävi mielessä että ottaisko D-Twon mukaan ihan varmuuden varalta. No en sitten kumminkaan ottanut. SPX:stä semmonen taas kaivettiin ja sillä mentiin. Huono viritelmähän se on.

Soundcraftin Series Two, Yamahan efektit (taas) joita oli siellä viisi mutta jostain syystä vain kolmea voitiin käyttää. Sitten oli jotain kompuroita ja plaa plaa. Parasta eli paskinta oli kuitenkin viimeinen eli heikoin lenkki. PA. Jotain vanhaa rähjäistä HK:n dädää stäkättynä vähintäänkin mielenkiintoisesti. Akustisilta ominaisuuksiltaan myös melko hankala. Yhdistettynä huonompi homma. Eli tähänastisista huonoin meininki. Henkilökunta oli miun mielestä ystävällistä ja mukavaa mutta hidasta. Kyllä voi kestää piuhojen veto kauan.

Tsekin loppumetreillä keksi joku emäntä tulla ilmoittamaan että tässä on dB-mittari, tämän mukaan vedät. Yritti akan pentele koijata. C ja fast. Ehei. Uudet asetukset koneeseen ja homma jatkuu. Aika hillitysti tuli vedeltyä. 100dB oli se raja ja siinä hilkulla mentiinkin. No vähän yli.

Ruokapuoli (lähinnä ”välipala” osasto) taas hyvä verrattuna Suomeen mutta muuten heikoin täällä tähän asti. Päivälliseksi perunaa ja schnitzelit sienikastikkeella ja jollain kasvishötöllä. Peruna ja liha hyvää mutta itse kun en juurikaan kasviksista perusta niin vähän vaisu kuva jäi. Mutta ruokaa sai, ei valittamista.

Keikka ihan perushommia taas. Ja sitä porukkaakin tuli aika paljon.
Keikoista ei yleensäkään hirveästi ole mitään kertomista. Niitä vaan tulee ja menee.

Jäätiin tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa paikalle kun oli tiedossa että Lindaussa pääsee vasta aamulla hotelliin. Tuli käytyä kattomassa vähän näitä muitakin bändejä.

Matkaa Lindauhun 500km. Alkumatkasta Julmahuvia ja muutama olut. Loppumatkan nukuin lattialla. Ei ollut hyvä idea. Vaikka olin makuupussissa ja lämmittimen vieressä niin silti jostain tuli vilua ja herätessä oli semmoinen tuska kurkussa etten ihan heti mene sinne takaisin. On se hienoa tämä matkustaminen. Hotelliin pääsyä odotellessa käytiin syömässä MacAamupalaa. Hotellilla Vänniltä lääkitystä ja nukkumaan.

Aamulla Berliinissä tutkiskellaan fysikaalisia ilmiöitä.


Assembly 2007 Glauchaun jämäbäkkärillä.


Monessa paikassa täällä päin maailmaa on jonkin näköinen parvi. Alte Spinnerei, Glauchau (DE).


Louhos Glauchaussa.


Näkymä etupäästä.


Näin. Vai kenties ei näin.


Aikaa voi tappaa myös esimerkiksi tekemällä uusia hittejä.


Tai spedeilemällä niinkuin Tri Kalma tässä tekee.


Tältä näytti täällä.


Tässä mennään keikan viimeisiä tahteja.



Tänä aamuna Lindaussa näytti tältä.


Aavistuksen innokkaan näköinen roudari.


U