13.10.2007

Roudarin kesäloma

Seuraava tarina sijoittuu aikajanalla Ilosaarirockin ja Turun keikan väliselle viikolle.

Roudari(e)n kesäloma oli tässä tapauksessa seuraavanlainen:
Pekan kanssa olimme yksissä tuumin sitä mieltä että kun kerrankin on kesällä yksi viikonloppu vapaata keikkahommista että voisi vaikka viettää aikaa kumppaneiden tahi kavereiden yms. hännystelijöiden kanssa niin unohdetaan kodit ja kumppanit ja muutkin pedot ja lähdetään kahdestaan kesälomamatkalle keskelle kauneinta Suomea. Savoon. Ikään kuin tutustumaan toisiimme. Kaikki jotka jakavat hotellihuoneen näinkin usein kuin me kaksi olemme viime vuosien aikaan tehneet ymmärtävät tässä piilevän huumorin siemenen.
Tai sitten ei.
No kuitennii. Meikäläisen kotikonnuilla järjestetään jo ties monetta vuotta Puustock-nimeä kantavaa rokkifestaria. Ja nimenomaan rokkifestaria. Ei esim. Rockfestival tms. vaan niin perus-haara-perus Suomirokki-hulabaloo kuin vain voi olla.
Viime kerrasta kun kyseisillä kesäjuhlilla olen ollut on jo vuosia. Syystä että: on yllättäen ollut aina töitä samaisena viikonloppuna joillain muilla yllättävänkin paljon toisiaan muistuttavilla nyrkinheittokilpailuiden ohjelma-areenoilla. Eli erinäisillä lavoilla missä-lie-merkkisillä paikkakunnilla.
Ystävämme Soctor (TV:stä tuttu) suostui kuskaamaan meidät juhlapaikalle työmatkallaan. Kiitos siitä.
Ja mitäpä ihmettä? No mutta voi hyvänen aika! Oli Kosa taas pistänyt parastaan.
Oli lonkeroa ja kaljaa ja bratwurstia. Ai että! Lähti homma nimittäin käyntiin (suom. käsistä) että tärähti pienistä alkukankeuksista toivuttuamme. Harmittaa oikein kun ei tule Kontiaista nykyään nähtyä kuin ohimennen älyttömän kiireen keskellä. Olisi nimittäin mukava jutustella joskus taas vähän pidempäänkin. On nimittäin semmoinen kaveri että tarinaa riittää. Ja mikä hienointa: tarina sisältää faktaa eikä pelkkää viihdettä. Viihdettä voi tältäkin festarilta lukea iltapäivälehtien uutisista. Melkoinen oli meininki eräälläkin valtakunnan kovimman orkesterin laulajalla liittyen jo keikalle saapumiseen.
Kysymys: Olenko ollut todistamassa historiaa?
Vastaus: Toivottavasti en.

Ja taas asiaan: Meitä oli Rokkia edustamassa isompikin porukka. Toiset lähtivät. Eräät jäivät. Otan valtuuden kiittää hra Kontiaista koko ryhmän puolesta!
Aamuyön tunneilla Pekan kanssa suuntasimme vielä mittarilla miun kotipaikalle ja eikös siellä olleet vieraan vallan edustajat vallanneet majapaikat. Veneestä löysimme itsemme aamulla. Allekirjoittanut aikaisemmin. Seuraukset on otettu opiksi. Siitä ei sen enempää.
Tästä pääsemmekin taas sujuvasti tähän tutustumisriittiin. Nyt oli nimitäin tosi kyseessä. Ensiks oltiin siis meillä. Siellä mistä mie oon kotoisin. Pekka tietää miusta nyt yllätävänkin paljon. Ja mie oon iloinen että se tietää.

Seuraavan päivän toipuminen otti tovin mutta sinnikkyys palkittiin.
Saman toistuminen ja jo edellä mainitun legendaarisen tapahtuman nähneenä poistuimme tällä kertaa jalkaisin huomattavasti lyhyemmän matkan päähän tämänpäiväiseen majapaikkaamme, joka on miulle myös hyvin tärkeä. Kiitos isännille ja emännille jotka eivät olleet paikalla. Tajuttiin onneksi lähteä pelipaikoilta ajoissa. Saatiin kuin saatiinkin nimittäin sauna vielä lämmitettyä ja sehän ei ikinä tee pahaa.

Aamulla oli muistaakseni vielä pikainen kohtaaaminen vt. emännän kanssa ennen kuin lähdettiin jatkamaan tutustumismatkaamme kohti Pekan juuria.

Seuraavaksi Pekka, tuo Ruokolahden leijona, esitteli omia lapsuuden maisemiaan. Mie ihastelin. Käytiin kalassa, maalattiin kaidetta, saunottiin, ammuttiin, lorvittiin, syötiin hyvin ja juotiin muutama olut. Hieno hetki oli myös kun asennettiin pirtin rappusilla uutta kiikaritähtäintä ilmakivääriin. Oli hellettä ja taustalla soi Lännen-Jukka. Tuli semmonen kunnon kantriolo. Se oli mahtavuutta. Samanlainen fiilis välittyy Heartworn Highways nimisessä elokuvassa. Suosittelen lämmöllä.

Pari päivää meni että hujahti. Kotiin päästiin. Ja melkein suoraan keikalle.
Tekee hyvää välillä päästä metelistä ihan kokonaan toisenlaiseen ympäristöön ja vaan olla tekemättä yhtään mitään ilman aikatauluja. Pitää tietysti kalastaa, saunoa, ammuskella ympäriinsä ja juoda kaljaa mutta ne ikään kuin kuuluvat asiaan.
Tätäkin suosittelen lämmöllä kaikille.


Vain stetsoni puuttuu. Asekin olisi ehkä saanut olla aavistuksen järeämpi. Paljon saatiin iloa irti tuostakin.

Mie lopetan nää hommat ja rupeen länkkäriksi.
Nyt pitää kuitenkin lähteä baariin. Soittamaan levyjä urpoille. Ja juomaan kaljaa.
Pitääkin muistaa ottaa kamera mukaan. Eli puhelin saa riittää. Ihmiset on nimittäin pukeutuneet junteiksi. Eli enpä taida ottaa kuviakaan.

UG

Ai nii. Maikki käski lähettää itselleen terveisiä. Terveisiä täältä internetistä! T: Urski

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

No voi, kiitoksia muistamisesta :)