11.6.2007

Mikä siinä on niin vaikeeta

Nyt tekisi jo mieli vähän avautua. Ei taida jaksaa.
No mutta viikonloppu meni taas keikoilla. Perjantaina Vammalassa baarikeikka omilla kamoilla ja lauantaina kesän ensimmäinen festariveto Lahdessa.
Vammala toivotti meidät tervetulleeksi aika roimalla vesisateella. Siinäpä sitten roudaamaan bussi tyhjäksi kun tulee jotain veden ja rakeiden seosta taivaan täydeltä.
Henkilökunta oli mukava. Paikkakin oli mukava. Ihan oikea hyvän kokoinen lava ja muuta mutta se akustiikka. Mitä vittua?
Vieraskirjassa joku oli kommentoinutkin että laulu ei erotu. Ihan aiheesta. Sori vaan mutta kun laulumikistä tulee enemmän rumpuja kun sitä laulua niin se on vähän semmoinen kädet ilmaan-tilanne. Ei riitä enää maalliset keinot. Pakko on vaan vetää niillä korteilla mitä on annettu. Eli pitää alkaa kohta tekemään jotain ratkaisuja tuon mikin suhteen (e935). Se ei ehkä ole ihan paras pienemmille lavoille. Meillä on tosin sama ongelma ollut kaikkien mikkien kanssa. Se lavamöykkä vaan on aika rajua mitä sieltä tulee. Positiivista tosin on että nyt oli eka kerta kun Heikillä oli napit korvissa. Eli nyt on jo neljä viidestä nappikuuntelussa. Helpottaa miun elämää aika paljon. Toivottavasti Heikki tottuu nappimeininkiin ja jää sille tielle.

Purku meni taas vähän pitkäksi. Onneksi aamulla ei ollut kiire mihinkään. Oltiin silti hyvissä ajoin taas liikenteessä ja suuntana Lahti ja siellä jotkut politiikkafestivaalit. Hyvin aikataulussa perillä ja hietön roudaus. Mikä on aina mukavaa. Paitsi tuon backlinen siirtelyyn menee silti aina oma aikansa. Sitä nimittäin on. Pari bändiä vetelis helposti tuolla kamamäärällä. Alunperin oli hyvä fiilis yleismeiningin suhteen kun tuli tietoon että Akun tehtaan kamoilla olisi veto. Taisi olla joku alihankkija liikenteessä. Ei oikein lähtenyt. En ymmärrä että miten PA:sta saadaan stereosta mono mutta näin oli. Ja mikä merkillisintä, sitä ei saatu korjattua vaikka ongelma oli tiedossa. Toinen huomioitava asia mikä tuli mieleen on että kun sain omat kamani etupäässä kiinni niin talkbackistä alkaa kuuluua että juontajat olisi tulossa lavalle. Mit vit?! No eikun intro-cd:tä kaivelemaan ja levy soimaan. Tein tsekin intron aikana. Eli lähinnä liut ylös ja mutu-tuntumalla gaineja joka kanavaan ja perus eq-säädöt, mitkä tietää perstuntumalla. Oli kuulemma joku käynyt kyselemässä poppareilta että onko valmista. Popparithan on valmiita mutta ei tullut mieleen kysyä että onko tekniikka valmis. Ei ollut.

Onneksi multa ei puuttunut kuin toinen Heikin kitarakanava. Se jolla se olisi levitetty stereoksi. Eli taisi lavajätkät ajatella että kun on PA:kin mono niin miksi turhaan kytkeä stereotavaraa. Pöllivät sitten piuhankin (miun oma) siitä vaikkeivat edes kytkeneet koko mikkiä. Hyvä meininki. Meidän jälkeen Zen Cafella ei ilmeisesti tullut lähellekään kaikki kanavat keikan alussa. Ihme hommaa. Viltsu on tahollaan kertonut heidän keikasta. Lukekaa sieltä.

Mitähän muuta. Niin. Tuttuja näkyi paljon. Niin kuin festareilla usein käy. Nopeasti tulee mieleen seuraavat nimet: Hongisto, Hynynen, Sinkkonen, Virtanen, Röning, Viltsu ja ketä kaikkia siellä nyt olikaan. Ei oo sitten pitkilleen nähty. Ja tietysti Kimmo. C-kasettimies helvetistä. Oikea monipuolimies. Kiitos kaikesta! Kimmolta saatiin Kummelin Kultakuume-DVD lainaan. Saatiin mainio Kummeli-viikonloppu päätökseen paluumatkalla. Ilta Lahden vilinässä meni mitä villeimmin. Toisilla vähemmän kuin eräillä. Se ei ole lasten korville sopivaa. Lapset siis sulkekoot korvansa. No en mie teille mitään kerro. Mitään ei tapahtunut.

Ensi viikonloppuna taisi olla taas Helsingissä käyntiä. Tulkaahan pällistelemään.

Nyt alkaa uusi sarja:
Eli tässä esitellään meidän ryhmä ja ryhmän jäsenten kamat lyhykäisyydessään.
Todellista tekniikkajargonia. Anteeksi vaan "maallikot".:)


Pekka tutustuu työkalujensa sisäiseen elämään Karibian auringossa.

Ensimmäisenä vuorossa: Pekka
Tehtävä: monitorit, backline ja kuljetus. Pekka on se kaveri siellä lavan sivussa joka välillä käy hääräämässä myös siellä lavalla. Pekan tehtävä on tehdä poppareiden työ mahdollisimman mukavaksi eli miksata jokaiselle mieluinen kuuntelu. Eli Pekka vastaa siitä mitä popparit kuulee. Kuuleminen helpottaa paljon soittamista. Ilman Pekkaa olisivat keikat aika paljon huonompia. Pökö myös virittää yleensä kaikki kitarat. Mie en uskalla niihin koskea. On kaikkia ihmevireitä ja muuta. Joskus Heikin kitarat olen virittänyt. Vituiks meni sekin. En ala enää.

Monitori-Pepellä on siellä lavan sivussa nätisti yhdessä räkissä Allen & Heath Mix Wizard-tiski, 2kpl Shuren IEM-lähetintä, LA Audio EQ, QSC PLXjotain -pääte ja laatikko jossa on kaikki mikit ja DI-boxit. Nykyään on siis vain yksi kulmamonitoriryhmä lavalla. Muut paitsi Janne ovat löytäneet valon:)
Sen takia vain kaksi lähetintä että Matilla ja Turbolla on langallinen nappisysteemi. Marjalla ja Hiskillä on langattomat.
Jannen kulmat ovat mallia Martin F12.

Tähän piti tulla kuva Pökön räkistä mutta ei sitten osaa tämä juttu kääntää pystykuvia. Pitänee ottaa uusi kuva.

Matkustamisen mahtavuutta:


AC/DC on maailman melkein kovin bändi.


Janne sivistää itseään. (kHrOöMhöOm)


Matti fiilistelee.


Heikki, Elli ja Marja. Marja kertoo vitsiä. Muut eivät ymmärrä.


Kukapa muu ellei meitsi.

Tällaista tällä kertaa. Kassellaan syssymmällä lisää.

M

Ei kommentteja: